Jurassic Park -kolikkopeli herättää suuret voitot henkiin

michael crichton jurassic park pdf español formulat netistä ilmaiseksi saapunut on suuri päivä Lisää toiveluetteloonopiskelija paljonko säästöjä. 6. kesäkuu nopeat lähdöt tallinnaan Lisää toiveluetteloonviidakon tähtöset voittaja. Mustat pitsikuvioidut verkkosukat sukkanauhaliiveillä mistä tietää. voittoa tavoittelematon järjestö 0 1 2 3 4 junalla kööpenhaminasta eurooppaan 41 Arvostelu(a). rougeole adulte sterilité Ostaedulliset polkupyörät oulu.

Svengaavan juhlakonsertin solisteina vierailevat laulaja Johanna Iivanainen ja puhallinvirtuoosi Pentti Lasanen. Klarinetin ja saksofonin mestari yhtyeineen tarjoaa jazzin ystäville hyväntuulista, taidokasta soit8.

Hänen tavoitteenaan on omalla persoonallisella tavallaan yhdistellä jazzin alkuvaiheiden mestareilta - Louis Armstrongista Charlie Parkeriin — saamansa vaikutteet, joista syntyvää musiikkia Sarpila kutsuu nimellä Classic Jazz.

Kunnioitettavan 20 vuoden rajapyykin ylittäneen Amorphiksen suosio on vahva. Kalevalasta teksteihinsä inspiraatiota ammentavan yhtyeen toukokuussa ilmestynyt kymmenes albumi The Beginning of Times nousi edeltäji-.

Anneli Saaristo sai marraskuussa Kullervo Linnan säätiön palkinnon menestyksekkäästä toiminnastaan kotimaisen viihdemusiikin alalla.

Tunnustuksen myötä Saaristo palaa jälleen konserttilavoille, ja yleisön iloksi luvassa on sekä suosikkilaulajan tuttuja klassikoita että tekeillä olevalle uudelle levylle valmistuvaa aivan uutta ohjelmistoa.

Tammikuussa yhtye suuntaa Kaliforniaan keikalle Nightwishin kera ja esiintyy keväällä Miamista Cayman-saarille matkaavalla 70 Tons of Metal -risteilyllä, minkä jälkeen huhtikuussa on vuorossa muutama erikoiskeikka Suomessa.

Nyt show palaa taloon vieläkin komeammalla solistikattauksella. Maailmalla kiertää lukuisia Elvis-esityksiä, mutta tätä sanotaan niistä parhaaksi.

Ainutlaatuisuuden takaavat Elviksen kanssa tämän uran huippuaikoina esiintyneet artistit. Radiossa ovat soineet Valon pisaroiden lisäksi Vaeltava aave, Unkarinsyreenit ja Lohtu, sekä viimeisimmät hitit Pelko pois ja Ystävänpäivä.

Yhtyeen lauluissa lauletaan kaipuusta, virheistä, rakkaudesta ja rakkauden puutteesta, pelosta ja kuolemasta. Se jatkaa kaihon ja tämän päivän rillumarein kaihomarein tietä.

Suomalaisen laulutaiteen arvostetuimpiin edustajiin lukeutuvan Jorma Hynnisen ennakkoluuloton ja vakava suhtautuminen taiteen tekemiseen on sekä uudistanut laulujen tulkintaperinnettä että synnyttänyt useita uusia nykyoopperoita.

Oopperalaulajana vaikuttavan kansainvälisen uran luoneen Hynnisen rak-. Schubertin laulusarjoihin ja Sibeliuksen lauluihin, joita molempia kuullaan tässäkin konsertissa; Schubertilta laulusarja Winterreise.

Ismo Eskelinen on tullut tunnetuksi laaja-alaisena klassisen kitaran taiturina, joka on monin tavoin toiminut kitaramusiikin tienraivaajana.

Soolokonserttiensa lisäksi häntä kuullaan poikkeuksellisen paljon sekä orkesterisolistina että kamarimuusikkona. Ari Numminen ja Hannu Kella esittävät vanhoja suomalaisia työväenlauluja periksiantamattomalla ja jäljittelemättömällä tyylillä, josta ei särmää puutu.

Miehistö huomio, ankkurit ylös ja kokka kohti Afrikan rannikkoa. Satun ja Tuttiorkesterin kanssa miehistö pääsee mukaan hurjalle merimatkalle, jossa vaarana on jäädä hirmuisen Kapteeni Koukun kynsiin.

Mukana on lavan täydeltä huipputaidokkaita ja näyttäviä tanssinumeroita, joita esittävät Tanssii tähtien kanssa -ohjelmasta tutut huippuammattilaiset Katja Koukkula, Sanna Hento, Ansku Bergström, Jussi Väänänen, Aleksi Seppänen ja Jani Rasimus.

Show viihdyttää myös niitä, joiden. Nämä tylstymään päässeet partaveitset voivat samaistua Tanssin Tähteisiin eli Jone Nikulaan ja Heikki Kahilaan, jotka tuovat mukaan omat harha-askeleensa ja syrjähyppynsä tarjoten sanallista sambaa, runollista rumbaa ja muita verbaalisia haarukkapaloja.

Mariska julkaisi keväällä Pahat Sudet -yhtyeensä kanssa albumin, jonka myötä aiempi hiphop-sävytteinen tyyli vaihtui iloittelevaksi iskelmän, jazzin ja punkin sekoituksek-.

Hittikappaleeksi levyltä nousi Suloinen myrkynkeittäjä. Uusia keitoksia on luvassa tiivistunnelmaisessa kevään konsertissa. Annie, jonka Broadway-ensi-ilta oli huhtikuussa , voitti samana vuonna kaikkiaan seitsemän Tony-palkintoa, yhtenä niistä parhaan musikaalin Tonyn.

Olen erittäin tyytyväinen Annien roolitukseen. Lavalla tulee olemaan roimasti lauluvoimaa, korkeatasoista näyttelijäntyötä ja ennen kaikkea komiikkaa.

Annie on myös pukujen ja lavastuksen taidetta. Koossa ovat siis kaikki menestysmusikaalin elementit!

Tyyliä ja tunnetta Nauti laadukkaista esityksistä, hienoista elämyksistä ja tähtien tuikkeesta. Tampereen Teatteri on lähellä — arjessa ja juhlassa.

Terävä ja turvallinen Iloa synnyttävä teatteri kumpuaa perinteistä, ajankohtaisista aiheista ja koskettavista tarinoista.

Teatteri luo uutta, herättää ajattelemaan toisin, antaa energiaa — voimaannuttaa. Taitoa ja toivoa Taitava henkilökunta ja tinkimätön yhteispeli ovat tukijalkojamme.

Me kutsumme Sinut yhteisten oivallusten ääreen, tarinoiden vietäväksi. Hän saa luettavakseen opiskelijanuorukaisen loistavan käsikirjoituksen nimeltään Murhaloukku.

Siitäkö pelastus kirjailijan hiipuvalle uralle? Sen voi kuitenkin todeta, että nautinto ei ole lainkaan väärä sana Murhaloukku tarjoaa pimeyden ja loskan keskelle oikein viihtyisän ja ammattitaidolla tehdyn viihdepaketin.

Tampereen Teatterin klubiin kuuluu aktiivista jäsentä. Nouda sinäkin Liparista oma klubipassisi ja kerää vuoden aikana kolme leimaa, niin olet mukana klubissa.

Mitä enemmän käyt teatterissa, sitä enemmän saat etuja! Työpaja sisältyy aikuisen lipun hintaan. Anna palautetta ja lue katsojakommentteja!

Tampereen Teatterin Facebookystävillä on nyt ainutlaatuinen mahdollisuus saada lippuja esityksiin huippuedullisesti!

Seuraa Fb-sivujamme, sillä tärppiliput voivat tulla myyntiin milloin tahansa. Tärppiliput ovat myynnissä vain rajoitetun ajan ja ainoastaan Fb-sivun tärppilinkin kautta verkkokaupassa.

Mukaan mahtuu 60 nopeinta. Vaan moni asia on muuttunut, eikä kaupunkilaisjannu enää vanhoihin kuvioihin niin helposti astukaan.

Markku Pölösen Onnen maa on täynnään hauskuutta, haikeutta ja romantiikkaa. Viehättävä tarina, maaseudun ihmisten mutkattomuus ja kapellimestari Jyrki Niemen uudet sävelmät johdattavat aitoon suomalaistunnelmaan.

Vahvista työpaikkasi yhteishenkeä teatterin inspiroivassa ilmapiirissä. Räätälöimme juuri sinun ryhmällesi sopivan paketin: Valovoimaisen Tuija Piepposen asiakaspalvelukoulutukset ti Tunteet eivät ole vuosikymmenissä haalistuneet ja Sir Cecil päättää lopultakin kosia.

Hän kutsuu Evelynin puutarhaansa, saman puun alle, missä he kerran. Rakastavaiset kohtaavat 50 vuoden jälkeen. Upea näyttelijäkolmikko, leikkisä huumori ja viehättävät henkilöhahmot tekevät tästä englantilaiskomediasta vastustamattoman!

Jos rakastat elokuvaa ja komediaa, TÄMÄ on sinun valintasi! Euroopan taivaan alla osoittaa, että myös asiaviihde voi olla hauskaa.

Matkalla Simberg nauraa lämpimästi ihmisen pienuudelle ja suuruudenhulluudelle. Hugo Simbergin Siivet on teatterin keinoja villisti hyödyntävä monologinäytelmä, jossa heräävät henkiin vuotta sitten elänyt Simberg ja hänen koskettavat maalauksensa.

Tapahtumien keskiössä ovat aikoinaan kovia kiistoja aiheuttaneet Tampereen Tuomiokirkon maalaukset. Ville Majamaan ja Ola Tuomisen yhteispeli huikaisee.

Se on kertomus suuresta unelmasta, kaiken ylittävästä ystävyydestä ja niistä ihmisistä, jotka eivät koskaan sulaudu joukkoon.

Of Mice and Men Esityspäiviä: He haluaisivat löytää uudelleen lapsuuden läheisyyden, vaikka muistot eroavatkin toisistaan.

Entä nykyhetki ja tulevaisuus? Totuutta etsitään huvittavillakin tavoilla. Miten koomista ja vaikeaa onkaan järjestää juhlat sisarusten kesken, joiden kanssa ei tule ollenkaan toimeen!

Hilpeä näytelmä sisaruudesta ja sukujuhlista Esityspäiviä: Luvassa mehukkaita huomioita suomalaisesta elämänmuodosta — silloin kun se kaikkein naurettavinta ja karuinta on.

Seela Sella seisaallaan Seela Sellan bravuuri on äkäisyydessään tikahduttavan hauska yleisömenestys.

Kaunis kansa koostuu kahdestatoista Helkavirrestä, jotka kertovat tarinaa ihmisen ikuisesta taistelusta: Helkavirret kuuluvat Suomen rakastetuimman runoilijan Eino Leinon — tuotannon huippuihin.

Runokaraoke Suositussa runokaraokessa voit tulkita ja lausua myös omia tekstejäsi tai suosikkikirjailijasi runoja. Iltoja juontaa Seppo Kulmala.

Lämminhenkinen ja humoristinen yhden miehen esitys Miehellä oli ensin äiti ja isä, sitten enää äiti. Äidin kuoltua mies ottaa koiran, ja kun sekin kuolee, niin juttukumppaniksi jää enää talon hissi, joka on seurannut hänen elämäntaivaltaan lapsesta saakka.

Reijo Salminen ke Kaksi naista pahassa paikassa. Tai naista ja naista. Miksi kukaan ei ole miltä näyttää, eikä mikään ole enää mitään.

Mieltä pitäisi osoittaa, mutta onko missään enää mitään mieltä? Tilaa väliaikatarjoilu etukäteen Teatterin kahviotilat niin päänäyttämöllä kuin Frenckellissäkin palvelevat tuntia ennen esityksen alkua sekä väliajalla.

Tilaa tarjoilu ennakkoon ilman varausmaksua p. VIP-paketit Sinulle, joka haluat vain parasta Juhlista merkkipäivää arvokkaissa puitteissa tai tarjoa yhteistyökumppaneillesi unohtumaton elämys.

Me järjestämme Sinulle juhlavan VIP-illan - tuletpa yksin, kaksin tai ryhmässä. VIP-pakettiin sisältyy kaikki, mitä ikimuistoiseen teatteri-iltaan tarvitaan.

Yritysten ja ryhmien ruokailu herkullisesti ja joustavasti teatterin tiloissa Etukäteisvarauksesta tarjolla on useita erilaisia menuvaihtoehtoja.

Minimiryhmäkoko on 20 henkilöä. Anna Liisan visualistit Hannu Lindholm lavastus , Marjaana Mutanen pukusuunnittelu ja Timo Alhanen valosuunnittelu palkittiin joulukuussa työstään Pirkanmaan taidetoimikunna Vuoden taidepalkinnolla.

Suomen katsotuin kotimainen musikaalikantaesityksen on nähnyt jo huikeat katsojaa. Mukana myös tanssijoita ja kuoro sekä loistava Alabama House Band.

Vuonna 85 Remix GTP: Liput 65 euroa sisältää musikaalin, iltapalaa ja bileet Alabama House Bandin kanssa. Käsiin on jäänyt varastollinen epäkurantteja arkkuja, joista pitäisi nyt pian päästä eroon.

Miten niiden myyminen valtiolle oikein onnistuu, kun Viinapiru asettelee ansojaan ja pääministeri BB-Maki ja oppositiojohtaja Sika-Harri käyvät sanasotaa kuin tosi-TV: Käsikirjoitus on Timo Kahilaisen ja Heikki Vihisen, joiden liukkaasta kynästä on syntynyt menestysteos toisensa jälkeen.

TTT tuo syksyllä Suurelle näyttämölle musikaalin unohtumattoman filmitähden intohimoisesta elämästä! Nimiroolissa loistavat upeat Sinikka Sokka ja Maria Lund.

Se on täynnä filmitaivaan säihkettä, sykähdyttäviä pukuja, loisteliaita tanssinumeroita sekä tuttuja hittejä vuosikymmenien varrelta.

Brännare myös ohjaa musikaalin ja rakentaa upeat koreografiat yhdessä Reija Wäreen kanssa. Puvut suunnittelee Matti Seppänen, musiikin sovittaa ja myös uusia biisejä säveltää Esa Nieminen.

Hän ja Eeva Kontu vuorottelevat musikaalin kapellimestareina. Näyttävän elokuvamaailman aina kuvauksista kulissien taakse loihtii lavastaja Minna Välimäki.

Elizabeth Taylor suostuu tapaamaan häntä sinnikkäästi pommittaneen nuoren tuottajan. Mies tuo tullessaan elokuvakäsikirjoituksen ja avaa samalla oven muistojen marssia sisään.

Ajatus vielä yhden elokuvan, vielä yhden pääroolin tekemisestä saa ikääntyneen. Lizin muistamaan senkin, minkä hän haluaisi mieluummin unohtaa: Hän näkee itsensä, avioliittonsa ja eronsa sekä hullun, elämää suuremman rakkautensa Richard Burtoniin.

Kahdeksan kertaa avioitunut Elizabeth Taylor täyttäisi ensi vuonna 80 vuotta. Liz on kunnianosoitus maailman kauneimmaksi naiseksi sanotulle safiirisilmälle.

Stella joutuu tasapainoilemaan kahden voimakkaan persoonan välissä ja yrittää viimeiseen asti pelastaa avioliittonsa. Konflikti Stanleyn kanssa on väistämätön.

Stella odottaa ensimmäistä lastaan ja joutuu mahdottomaan tilanteeseen miehensä ja siskonsa valtataistelun tuoksinassa.

Kaikki tunnistettavia, todellisia ihmisiä etsimässä paikkaansa auringossa. Keskustelua vetää dramaturgi Seija Holma. Kaksoiselämä vie veronsa ja salaisuus paljastuu.

Sudenmorsian on arvostelu- ja yleisömenestys. Varaa liput kevään esityksiin pian! Niitä yhdistää monipuolinen liikekieli.

Tositapahtumiin perstuva näytelmä sodan varjossa nousevasta kielletystä rakkaudesta Tampereen ensi-ilta Ulkoisista ristiriidoista huolimatta kahden merkittävän modernin ajattelijan suhde oli täynnä intohimoa, joka ei alistunut häpeämään itseään.

Savyon Liebrechtin tositapahtumiin perustuva draama Hannah ja rakkaus The Banality of Love valittiin vuoden näytelmäksi Israelissa.

Kantaesityksensä jälkeen tämä tutkielma rakkaudesta ja moraalista on nähty teattereissa sekä Saksassa että Ruotsissa. Tällä kertaa eurooppalainen klassikko soi kevyesti hämäläisen kielen ja mielen maisemassa.

Esitys syntyy kahden vahvan teatterin. Idealistinen nuorimies saapuu vuosien jälkeen kaupunkiin ja löytää elämäntehtävänsä: Kolmen päivän aikana aikana vanhat haavat revitään auki.

Onko ihmisen lopulta parempi säilyttää elämänvalheensa kuin kohdata totuus? Koira tahtoo taivaalle Toimittaja Matti Kuuselan esikoisnäytelmä nyt Tampereella!

Näyttelijä Vesa Kietäväisen vuotistaiteilijajuhlaa juhlitaan perjantaina Koira tahtoo taivaalle -näytelmän yhteydessä Lisätietoja ttt-teatteri.

Nyt tammikuussa näytelmä saapuu vihdoin Tampereelle! Aamulehden palkitun toimittajan Matti Kuuselan kirjoittama näytelmä kertoo Riston, sekarotuisen pystykorvanartun, viimei-.

Isännälle luopuminen Riston uskollisesta seurasta on vaikeaa. Risto sen sijaan on koiramaisen tyyni — se tietää pääsevänsä koirien taivaaseen.

Tuloksena on railakas esitys, joka päästää näyttelijät irrottelemaan ja leikittelemään yleisön kanssa.

Ja hyvä niin, teatterin on tarkoitus koskettaa, ja Ota syliin kouraisee oikein kunnolla. Gammal man som dansar Ensimmäinen esitys Wallander-dekkareista tunnetun kirjailijan Henning Mankellin Vanha mies tanssii on runollinen monologi Afrikan ja Euroopan kohtaamisesta.

Se käsittelee universaaleja teemoja: Yleisösuosikki ohjelmistossa jo viidettä vuotta! Tässä näytelmässä tuo taito on hiottu kristallinkirkkaaksi.

Hihittävän herkullista ja hurmaavan kujeilevaa klovneriaa, mimiikkaa ja sanatonta komiikkaa. Naurettavan hauska esitys kaikenikäisille! Vahva eläinkvartetti irrottelee luppakorvistaan ja pulleista lavoistaan animaalista hauskaa koko perheelle.

Käsikirjoitus Eppu Nuotio ja ohjaus Marika Vapaavuori. Lähde koko perheen bändikeikalle Heinis-klubille TTT-Klubi Letkeää soitantaa, herkullisia tarinoita ja hulvatonta huumoria sekä mielenkiintoisia tähtivieraita mm.

Pikku Kakkosen Eila-mummin, näyttelijä Eila Roineen satutuokio. Suomen kantaesitys oli 7. Suosittelemme jo elämää nähneille.

Operetti-iltapäivät TTT-Klubilla Kauneimmat operettiaariat ja —duetot eturivin solistien tulkitsemana 7. Visuaalisesti tehokas, dekkarin tavoin etenevä uutuusnäytelmä tunnetusta klassikosta Kantaesitys Vai aikooko hän liittyä Kurtzin kannattajiin, joita väitetään olevan paljon.

Francis Ford Coppolan Ilmestyskirja. Elämä murjoo, mutta Uskon puheissa se hymyilee. Kulissi pitää ja kasvaa.

Erittäin hauska ja samalla koskettava komedia. Ihana jojo-laihduttaja Auli palaa lavalle Anne Saastamoisen kirjoittamassa komediassa. Lavalla loistaa upea laulaja, taitava komedienne Kristiina Hakovirta!

Muusikkona musiikin sovittanut Arto Piispanen. Ja voi, missäs muualla kuin Hämeessä. Esityksiä on tiiviisti vain Ennakkomyynti käy jo kiivaana, joten varaa omat lippusi pian!

Tämän esityksen klo 23 alkavat esitykset eivät ole Late Nite —esityksiä. Arvioitu kesto noin 1: Tämän yhden miehen esityksen suomentaa ja ohjaa stand up- koomikkonakin tunnettu Ilari Johansson.

Komedia käsittelee kaikkea mitä lapsiperheen elämään liittyy: Tommi Erosen esittämä isä antaa vastauksen siihenkin, milloin olet valmis hankkimaan lapsia.

Pushkinia esitti Viktor Gvozditski. Omaksuin jo varhain kodissani vallinneen arvomaailman. Pikkuveljen roolissa oli Pentti?

Kohtaus ei ollut suuri, mutta se oli tunteikas ja vaikuttava. Historioitsija Rose-Marie Peake tunnustaa olevansa Vivica-fani. Kolbe antoi toimeksiannon kirjasta minulle.

Villa Frenckell, Huvilakatu yksi? Talo seisoo omalla tontillaan. Huvilakatu yhden rakennuttaja, vakuutusjohtaja Edvin Kaslin ehti asua talossa perheineen vain kaksi vuotta.

Vivica oli tuolloin kaksivuotias. Helenius toimi von Frenckellien autonkuljettajana vuotiaaksi asti. Sonja Salminen jatkaa plussien luettelemista: Silti asunto ei ole koskaan tuntunut ahtaalta?

Olen aina ollut kohtelias, kiltti ja diplomaattinen. Kun minulle tehtiin iso leikkaus joulukuussa , olin kaksi kuukautta sairauslomalla.

Vuokra on todella halpa. Ikkunasta avautuva maisema kylpee kirkkaassa valossa. Vivican kanssa aina mietimme, kummallako kaataisimme puut: Olin silloin vuotias, Vivica Kahden vuoden kiinnitys venyi lopulta yhdeksitoista vuodeksi.

Kun Huvilakadun ja Merikadun kulmauksessa sijaitsevan kolmikerroksisen jugendtyylisen talon saneeraus alkoi vuonna , asukkaat joutuivat evakkoon.

Hain ravut aamulla torilta. Vivica paistoi kalapuikkoja ja laittoi niihin valtavasti pippuria. Se oli niin pieni teatteri.

Mutta se meni ohi. Vivican vuotisjuhlat jatkuvat nyt Loviisassa, jossa avautuu Kuva on otettu helmikuussa, jolloin Viva Vivica!

Teos vierailee Kansallisoopperan Alminsalissa Se oli valtavan kiva ilta. On ihan sama, kenen tsaarittaren tapaisin. Se oli hyvin hurmaavaa. Se oli maailman tapa silloin.

Kun sen kuulee, alkaa naurattaa, ja jo se muuttaa tilanteen. Vivica rakasti teemaa, jossa koira rakastuu kissaan.

Lindfors sanoo oppineensa Vivicalta suhteellisuudentajua. Ja kun ongelmia ilmenee, niiden alle ei saa kaatua.

Juha Siltasen seuraava kirja on kertomus ravintolasta teatterina. Kun Leena vihdoin lopetti puhumisen, Vivica sanoi: Leena mureni, nielaisi ja vastasi: Ja niin me puhua papatettiin Albeen kanssa pari tuntia.

Samoin totesi Dario Fo vieraillessaan Lilla Teaternissa. Savotta oli tehty, ja viinaryyppy otettiin sen kunniaksi.

Siihen liittyi tietty rivo ilme ja kourimisele. Se oli tietoista annostelua. Pari viikkoa majoituksen alkamisesta hotellin vastaanottovirkailija kysyi, voisinko maksaa puhelinlaskuni.

Se ikuinen huivi kaulassa! Se pistettiin pilaksi, tietysti. O-pop-illoissa Korhonen esitti mm. Bertolt Brechtin lauluja ja tuli? Helmikuussa sai ensi-iltansa Sandro Key?

Vapaaksi taiteilijaksi siirtynyt Bandler ryhtyi suunnittelemaan uutta teatteria Kaisa Korhosen ja Kaj Chydeniuksen kanssa.

Olennaista oli, ettei teatterissa olisi ramppia; sen piti olla rento esiintymis- ja viihtymispaikka. Nimikin uudelle kahvilateatterille oli jo valittu: Venla, Jukolan Juhanin rakastetun mukaan.

Ja minulle se oli kuin raikas uusi tuuli? Suunnitelma kuitenkin kariutui, kun Tukholman kaupunginteatteri tarjosi Vivica Bandlerille teatterinjohtajan paikkaa.

Yhteinen teatterihanke tietenkin raukeaa.? Emme ole paljon nauraneet. Se merkitsee minulle paljon.? Sven Delblanc, Agneta Pleijel, P.

Huvilakadulla ruoan valmisti aina kotiapulainen. Vivica oli katsonut maailmaa korkeasta asemasta.

Det var en av hennes styrkor? Jag var intresserad av teater men visste inte vilken min roll skulle kunna vara.

Jag var van vid en viss kritisk uppmuntran: Hennes blick var inte alltid realistisk, menar Sarkola, och det var bra. Svenska dagen annorlunda var ett stort projekt med ett enormt program.

Sen dess har teatersommaren varit en av de viktigaste festivalerna i Finland med ett stort internationellt utbud.

Sarkolas arbetsroll ser annorlunda ut: Det fanns en koppling emellan oss, det kom in en emotionell reaktion. De hann aldrig tala om saken detso mer.

En viss motreaktion mot en trendighet och politisk korrekthet. Toleransen har absolut utvecklats sen Vivicas dagar. Idag har det konventionella glidit in i alla sexualiteter.

Hur skulle hennes liv ha sett ut? Yle Teemalla klo Sukella Viva Vivica, Stadin friidu! Men visst gick det vilda rykten om henne.

Teatern var hennes liv. Det finns bara ett slut. Eller kanske speciellt idag. Nuori teatterinjohtaja oli saanut luotsatakseen Lilla Teaternin ja rakentanut heti aluksi kunnianhimoisen ohjelmiston: Vivica jalosti sen, ja revyyperinne jatkui Lassen aikana.

Vad tror du, vet du…. Revyy-kikka toimi ja korjasi Lillanin taloustilanteen. Onko sinulle tapahtunut koskaan vastaavaa?

Paskat on jo housuissa. Lillanista tuli Sarkolan mukaan taiteellinen teatteri Vivican aikana. Suuret tragediat ja pienet komediat julistetaan pannaan.?

Jos niin tekee, esitys muuttuu nopeasti papin saarnaksi. Puhuimme niin teatterista kuin yksityisasioistakin. Esityksen idea oli yksinkertainen: Yhteinen maku ei vuosikymmenien kuluessa muuttunut.

En halunnut pilata suhdettamme. Vivica sanoi antavansa minulle merkin. Mutta rouvat vain puhuivat.

Tapa, jolla asia hoidettiin, tuo Sarkolalle mieleen Vivican aikalaisen ja toisen aatelisen, marsalkka Mannerheimin.

Siihen se velvoittaa jatkossakin: Hon beskriver Bandler som en intelligent kosmopolit. Det var det traditionella teaterpatosets tid.

Men Vivicas energi var enorm. Vivica tvingade henne, som Ulfsson uttrycker det. Men Lasse och mej dyrkade hon. Det visste vi alla tre.

Tekniskt var Bandler inte speciellt skicklig, menar Ulfsson. Det var inga problem. Hon var ett erotiskt djur. Ulfsson beskriver det som befriande oproblematiskt.

Teatern var allt, man skulle satsa allt. Vi blev nog beroende av henne. Ulfsson minns att Bandler ofta talade om bottensorgen. Olemme perustaneet juhlavuotta varten Viva Vivica!

Ida kirjoittaa ruotsiksi ja Eija suomeksi. Se liittyy kiinnostukseeni, kestolliseen esityskonseptiin. Miten ohjaan ihmisen siihen tilaan, jossa sanaton maailma alkaa aueta?

Joskus tietyn tyyppinen liike saattaa olla portti tunteisiin. Huomaan sen omissa teoksissanikin: Vuorotteluvapaa mahdollisti kokemuksen, joka syntyy, kun keho alkaa rentoutua.

Syyskuussa Pompidou-keskuksessa Pariisissa ensi-iltansa saanut ME? Jacopo Godanin ja Tero Saarisen kanssa. Vuorossa on tanssija-koreografi Johanna Nuutinen.

Iho kantaa monia tarinoita, tanssija-koreografi Johanna Nuutinen sanoo. Kaksikko on kuvannut lyhytelokuvia useissa paikoissa: Se pakottaa karsimaan elementit, jotka paljastavat liikaa.

Teoksen kokoluokka on kaikkine yksityiskohtineen mittava, mutta se on haaste, joka saa minussa tulen liikkeelle. Karoliina Blackburn sanoo oppineensa paljon Halli, The Pool -esityksen tuottamisesta.

Matka visiosta valmiiseen lopputulokseen ei ole helppo, mutta sen kerran taivallettuaan tohtii tarttua uusiin haasteisiin. Vaikka vastauksissa on rutkasti?

Se on minusta ihana mahdollisuus. On vain yksi ehto: Vastaus tuli saman tien: Olen voimallisesti hakeutunut muun muassa Koukkuniemen vanhainkotiin virkkaamaan ja laulamaan muistisairaiden kanssa.

Piispanen haluaisi rikkoa mielikuvan tankotanssista. Etsin ja luon koko ajan jotakin uutta. Se on ihmisen puhetta toiselle.

Taidelajina runous on aika marginaalinen, ja olisi ihanaa tuoda se mainstreamiksi , osaksi valtavirtaa. Laite on uskomattoman vakaa. Teatteri Tuike toimi kiertueteatterina aina vuoteen , jolloin tuikelaiset hankkivat omat tilat Rinkisen kotinurkilta, Tapanilan kaupunginosasta.

Teatteri Tuikkeen esitystarjonta poikkeaa valtavirrasta. Jaksavatko nykyajan lapset katsoa sellaista? Veden alla -esitykset jatkuvat Teatterin tekeminen on kuitenkin elinkeino meille kaikille.

Sen ansiosta interaktiivinen osuus? Olen viime aikoina tehnyt nukketeatteria aikuisille, ja siksi? Vuorossa on nyt Veden alla?

Mira Laine innostui teemasta. Nukkeja on kaksitoista, joista osa esiintyy animaatiossa. En ole koskaan aiemmin ohjannut sekuntien tarkkuudella, Rinkinen kertoo nauraen.

Lue Teatteri Tuikkeesta ja Veden alla -produktiosta kertovan juttusarjan toinen osa Taiteilijan tuskainen tie: Kuopion kaupunginteatterissa saa syyskuussa ensi-iltansa Leea Klemolan kirjoittama ja ohjaama Vaimoni, Casanova.

Se on ollut haastavaa. Teatteri ei ole vain puheteatteria tai draamateatteria. Tai olin tajunnut sen jo aiemmin, mutta minulla ei ollut keinoja ajatella toisin.

Kolme metronomia nakuttaa tahtia, kukin omaansa: Aina se on joltain pois, aika. Ajan olemusta monin tavoin pohdiskeleva sekuntia on yhden naisen monologi.

Olennaista on muuttaa ajattelutapaa. Esityksen voi tilata minne vain? Teatterin perusporukka on nyt aika lailla hallussa: Ensemblen kokoonpano saattaa muuttua, kun teemme jotain muuta, Haasanen sanoo.

Toisaalta harjoitusaika on ollut tiivis ja omaksuttavaa tekstimassaa? Juho Liiran musiikillisen tuotantoon voi tutustua SoundCloud-sivustolla.

Naisen hintana on milloin Hiiden hirvi, milloin Tuonelan joutsen, milloin rikkauksia alati jauhava sampo. Nyt tuomme koko homman katsojan naamalle ja teemme sen coolisti.

Luvassa on paljon tunteita: Se kuitenkin nosti suomalaiset eurooppalaisten sivistyskansojen tietoisuuteen. Joistakin ideamme voi tuntua pelottavalta: Lue Super-Kalevasta kertovan juttusarjan toinen osa Kun rinnassa takoo tulivuori ja kaipuu seikkailuun?

Tatu ja Patu pihalla on alusta loppuun kahden miehen harteilla. Suomessa on ollut vahva kiertueteatterikulttuuri. Ei hemmetti, ei ole totta!

Tilaaja sen sijaan on ihmetellyt niukkaa lavastusta? On vastattava siihen kysymykseen, mihin on luvattu antaa vastaus, ja uskallettava olla aidossa kontaktissa katsojien kanssa.

Mutta se on riski, joka on otettava. Olethan lukenut Jaakko Loukkolasta? Teatteri on minun keinoni ottaa asioihin kantaa.

Viulunsoittaja katolla -musikaalin Tevje muutti kertaheitolla villikon suunnan. Valmiudet siihen minulla on, mutta se vaatisi pohditun vision ja ison palon.

Harrastajien parissa voin toimia vapaammin. Ohjaajaksi pestattiin vanha tuttu, Jyrki Kanerva. Myin saman tien arviolta 30 keikkaa.

Loukkolakin on samonnut peltoja ja pihoja, ja materiaalia? Pop up -teatterin esitysrakennelma tapahtumatelttoineen on todellinen tilaihme.

Musisoivat ekoveijarit Markus Kaustell ja Mikko Semi vauhdissa. Helppoa se ei tule olemaan. Katsomo on varsin iso. Se on yksi tavoitteistani. Aloitan Lillanissa tammikuussa , mutta jatkan projektin parissa loppuun asti.

Halusimme Kirsin kanssa tarjota kuvia nuorista, jotka jollakin tavalla toimisivat heille peilikuvana. Olethan lukenut Lilla Teaternin tulevasta taiteellisesta johtajasta Marina?

Se on tuttu hiekkalaatikko. Sitten sain puhelun, joka kesti noin 45 sekuntia. Meinanderin mielikuvissa Lillan on valpas ja peloton teatteri, jolla on pikku Myyn kaltainen luonne.

Se on mahdollista, kun ohjaajia on kaksi. Mutta sille voi aina luoda edellytykset. Hanke olisi tarkoitus toteuttaa ainakin Pirkanmaan alueen vanhain- ja hoitokodeissa.

Amanda Kauranne Oli ilo? Teatteri Tuike Sanattoman Veden alla? Tavoitteena on luoda esitys, joka sopeutuu helposti hoivalaitosten rajallisiin tiloihin.

Esityksen ensi-ilta tulee olemaan Teatteri Jurkassa vuonna Esitys on kantaesitys oululaisen kirjailija Lauri Hirvosen lastenkirjasta Tuulentaittaja.

Linda Wardal Sida vid sida -esityksen toteuttaminen. Se on kysymys, jota olen miettinyt paljon. Koska Teater Mestolan taloudelliset resurssit ovat niukat, tekstin tulee olla erinomainen.

Haluaisin kuitenkin varmistaa teatterillemme jatkumon. Minulla on oma suunnitelma. Tuolilla odottaa haaste, valkoinen liina. Saanila on tarttunut teemoista suurimpaan, kuolemaan.

Kun teatteri toimii, se vie katsojalta paikan ja ajantajun. Sixten Lundberg, Vuokko Hovatta,? Se oli tavallaan kunnianosoitus Lillanin traditiolle.

Lilla Teaternissa niin on tehty ennenkin. Ta mig till er ledare. Se on itse asiassa yhteinen piirre kaikille palkituille teksteille.

Tolkienin Taru Sormusten herrasta tai J. Haluan kuvaustilanteessa luottaa ohjaajaan. Se avasi uuden maailman.

Treenasin kuudesti viikossa ja aloin tutkia opiskelumahdollisuuksia. Psykologiassa minua kiinnosti terapia. Suomalainen tanssikoulutus tuntui silloin?

Olennaista on huolehtia kunnosta ja taidoista. Kun olin kandi, ensi-iltansa sai Wim Wendersin ohjaama Pina , joka kertoo saksalaisesta koreografi Pina Bauschista.

Samaan aikaan kuin harjoittelimme Chekhov Machine -kollektiivin projektia, tein Ninan roolin Teater Marsin ja Ozonteaternin yhteisproduktiossa Lokki.

Silloin materiaalinani oli Sonjan rooli. Raaka valaistusratkaisu sopi hyvin work in progress -esitykseen. Adrenaliinitaso on korkealla, hiki valuu.

Olimme kaikki ihan hukassa. Se oli hyvin kannustavaa ja antoi energiaa. Keho muistaa kaiken, mutta toisinaan vaatii aikaa, ennen kuin muistot nousevat pintaan, iholle ja mieleen.

Kokemus oli hyvin voimakas ja tunteellinen. Samuli on hieno ohjaaja, perehtynyt ja todella tarkka. En ollut koskaan ennen kokenut sellaista.

Suhtauduin Jaatisen ehdotukseen ensin vastahakoisesti, mutta abivuonna suostuin mukaan. Taitojaan Smolander kartutti paikallisessa nuorisoteatterissa.

Se oli hieno vuosi. Kun koreografi Ari Numminen kehotti panostamaan tanssiin, Esa-Matti Smolander hakeutui Outokumpuun ja suoritti tanssialan perustutkinnon.

Se maadoittaa ja rauhoittaa. Runoissa on valtavasti voimaa ja lohtua. Olethan lukenut Esa-Matti Smolanderista?

Esityspaikka, Teatteri Kiisu Outokummun vanhassa kaivoksessa, selittyy osin Smolanderin juurilla. Esimerkiksi Vanja-enon teimme kokonaisuudessaan ulkona.

Kyse on isosta asiasta, sitoutumisesta puolin ja toisin. Oivalluksista oli mahdollista keskustella heti. Olin vuotias, kun palasimme Helsinkiin.

Ainekirjoitus annetusta aiheesta ei sen sijaan ottanut sujuakseen. Miten kaikki oli niin tuttua ja samalla niin vierasta.

Mutta niin ei tapahtunut. Harjoitukset alkavat elokuun lopulla. Sen taas Kaisa osaa todella hyvin. Korhonen kertoo valaisevan esimerkin muutaman?

Me muut olimme ehtineet tavata jo muutaman kerran. Miten opettaa valmiutta kohdata odottamattomia asioita? Luottamuksen tulee olla molemminpuolista.

Se oli tosi haastavaa. Teatterissa on aina kyse keskustelusta ja vuorovaikutuksesta katsojien kanssa, Kaisa Korhonen sanoo.

Tietoa tulee monesta suunnasta. Dramatisoinnin oli tehnyt Heini Junkkaala. Elina Lajuselle aikahyppy on ollut kiinnostava.

Teatteri on riskialtis ala, kaikki?

Sen opin Huvilakadun istunnoissa. Myös konfutselaisuus on vahvoilla. Veron vaikutus slots inferno casino kohden on 9 —14 euroa. Viime elokuussa virkaan astui Katariina Numminen. Se on vain tila tai paikka. Kansainvälisten opiskelijoiden asemaa on myös pidettävä esillä, kun yksityiskohtia sorvataan. Olen päässyt pelaamaanpaljon alivoimaa ym. Ja minulle se oli kuin raikas uusi tuuli? Miesten casino spiele ohne anmeldung kostenlos keskustelu on vähäsanaista, ja eleet sekä kosketus puhuvat varsinaista dialogia äänekkäämmin. Ihmisvihaaja on visuaalinen, konserttimuotoinen monologi. Vivican kanssa aina mietimme, kummallako kaataisimme puut:

Jurassic Park -kolikkopeli Herättää Suuret Voitot Henkiin Video

Black Panther (2018)

Jurassic Park -kolikkopeli herättää suuret voitot henkiin -

Näin ollen kalvo tässä maassa sopii vain koko vuoden. Täällä on asianmukaisesti hyökkäsi yritysjohtajat, jonka käsissä kohtalo tavallinen ihminen on. Sopii hyvin käytettäväksi vaatteiden alla. Koru ei sisälly tuotteeseen. Ihm fehlt schlicht die eigene Handschrift , genauso wie eine klare Entscheidung , was für ein Film es eigentlich sein will.

Elokuva sivuaakin eläintuotannon ja näiden viihdekäytön synkkiä puolia, mutta pitää silti tunnelman kevyenä. Asiat ohitetaan huumorilla siloitellen, eikä ainakaan lapsikatsojille avaudu asioiden todellinen laita missään vaiheessa.

Silti pienet nyökkäykset ovat tervetulleita, ja osoittavat että animaatioissakin voi ottaa kantaa ja kertoa elämän tosiasioita peittelemättä.

Toinen vahva teema tarinassa on tietenkin murtautuminen ulos odotuksista, varsinkin sellaisista mitä machoihin hahmoihin yleensä liitetään.

Ferdinand on häristä isoin ja vahvin, mutta haluaa ainoastaan elää rauhassa kukkien keskellä elämästä nauttien. Stereotypioita vastaan taisteleminen hauskalla tavalla on elokuvan keskeisin sanoma: Näin Ferdinand on tarina, joka ei onnekseen sukella kovin syvälle imelän sokerikuorrutuksen alle.

Se tarjoaa monta aidosti huvittavaa hetkeä nokkelan huumorin avulla, josta suuri osa on suunnattu lapsikatsojille. Jokainen vitsi ja kompastus eivät aikuisille uppoa, mutta ei se ole tarkoituskaan.

Lapsille tehty Ferdinand on erinomaista viihdettä ikään katsomatta. Zombie-elokuvat ovat yleisesti ottaen viihdyttäviä - ainakin jos suolet, paiseet ja henkensä edestä juokseminen eivät haittaa katsojaa.

Ongelmaksi yleensä muodostuu tämän hyvin suositun elokuvagenren tasaantuminen totutuiksi kaavoiksi, ja erilaisia tulkintoja tutuista teemoista on yhä hankalampi löytää.

Suosittuun nuorten kirjasarjaan perustuva Maze Runner -trilogia yrittää parhaansa, ja pärjää melko hyvin maailmanlopun tunnelmia kuvatessaan genren tungoksessa.

Trilogian kolmannessa osassa, Maze Runner: The Death Cure Labyrintti - tappava lääke nuorten karkulaisten matka jatkuu.

Tarina alkaa vauhdikkaasti suoraan toiminnalla, ja pysähtyy hengähtämään tämän jälkeen vain satunnaisesti.

Koko tarinan tarkoituksena on löytää ihmiskuntaa tehokkaasti runtelevaan tautiin lääke. Tauti muuttaa ihmiset raivokkaiksi zombiemaisiksi olennoiksi, ja vain harva pystyy pysyttelemään hengissä tai terveenä kurimuksen keskellä.

Juoni on kuljettanut Thomasta ja tämän ystäviä tehokkaalla vauhdilla kohti päämäärää, mutta siitä huolimatta tuntuu että lopulliseen päämäärään pääseminen kestää ikuisuuksia.

Tämä on hyvin tuttu käytäntö viimeisten vuosien nuortensarjojen filmatisoinneissa, mutta Maze Runner -trilogia sentään pysyy alkuperäisessä kolmen osan rakenteessaan.

Tällä kertaa yksi on joukosta poissa. Minho Ki Hong Lee on vangittuna suuren suojatun kaupungin laboratoriossa, jossa tarinan ilmiselvät pahikset, Janson Aidan Gillen , Ava Paige Patricia Clarkson sekä Teresa Kaya Scodelario , turvautuvat kaikkiin keinoihin löytääkseen pelastuksen.

Pohjimmiltaan tarina varmasti haluaa kysyä, millaisiin toimenpiteisiin on luvallista ja moraalista ryhtyä, jotta ihmiset pelastuisivat? Kolmas osa ei niinkään anna vastauksia tähän, vaan pohdinnan sijaan pistää kuutosvaihteen silmään eikä jarruttele.

Tämä on toisaalta hyvin tervetullut muutos toisen ja heikoimman osan, Maze Runner - The Scorch Trials , hitauteen.

Vangittuja nuoria pelastamaan tullut hyvin sekalainen joukkio on loppusuoralla, ja tämä suoraviivainen eteneminen kuvastuu kerronnassa.

Enää ei kysellä, ei pahoitella eikä mietitä. Se, mitä The Death Cure kipeästi kaipaa, on huumori. Olen suuri angstisten maailmanlopun tarinoiden ystävä, mutta enemmän nuorille suunnattu dystopia kuten Nälkäpelit, on omalla tavallaan täysin sokea sen koomisemmille elementeille.

Näin tarinasta rakentuu hieman naurettava ja liian vakavasti itsensä ottava, korostaen että nyt tehdään täysiveristä toimintaelokuvaa laput silmillä.

Vahvuudeksi nouseekin näin sujuvat toimintakohtaukset, joihin on panostettu paljon. Kun tarinan syvyydelle ei anneta tarpeeksi tilaa, jää itse sankari eli Thomas, hyvin kepeäksi elementiksi jonka ainoa tarkoitus on viedä tarinaa eteenpäin.

Sivuosista löytyy mielenkiintoisempia tarinoita ja persoonia, mutta nekin jäävät pahimmillaan täysin vauhdin jalkoihin. Näin katsoja jää elokuvan päätyttyä miettimään mitä Thomaksen ja sisukkaan Brendan Rosa Salazar olisi voinut kehittyä, ja mihin koko joukkion toiveet oikeasti tähtäävät.

En sano, että Labyrintti - Tappava lääke on huono päätös trilogialle. Se on koko sarjan toiseksi paras elokuva, joka hukkaa mehukkaimmat mahdollisuutensa vauhdin alttarille.

Sen kohdeyleisö tulee kuitenkin pitämään kaikesta mitä se tarjoaa, ja haluaa varmasti lisää - tämä on kuitenkin viihdyttävien elokuvien perimmäinen tarkoitus, ja tällä mittapuulla Maze Runner -trilogia onnistuu tehokkaasti.

Loppu jättää myös auki mahdollisuuksia, joita studio voisi halutessaan vielä tutkia. En yllättyisi, vaikka jatkoa olisikin luvassa, sillä lippukassoilla Labyrintti on menestynyt erinomaisesti.

Mielenkiintoisista lähtöasetelmista käynnistyvä The Titan on scifiä, johon on upotettu samalla kertaa aimo annos kauhua. Tai ainakin yritetty, sillä varsinaiseksi kauhutteluksi tarina ei missään vaiheessa pääse yrityksistään huolimatta.

On hieman epäselvää, yrittääkö ohjaaja Lennart Ruffin esikoisohjaus kertoa vakavaa tarinaa tieteestä ja sen moraalin venyvistä rajoista, vai olla scifin ystäville suunnattu seikkailu.

Sam Worthington esittää rutiinilla Rickiä, yhtä vapaaehtoista monen muun joukossa. Kokeiden ja testien tarkoituksena on luoda geneettisesti, nopeutetulla evoluutiolla, superihminen joka pärjää uuden kotiplaneetan kamaralla.

Maapallo on tuhoutumassa lopullisesti vuoteen sijoittuvassa tarinassa, ja ihmiset suuressa viisaudessaan ovat suuntaamassa katseensa kohti Saturnuksen suurinta kuuta, Titania.

Niin kiinnostavalta kuin muunnellut ihmiset perusideana tuntuvatkin, onnistuu käsikirjoitus hukkaamaan kömpelön kerronnan alle suurimman osan vapaaehtoisten kokemien asioiden tehosta.

Rick ja muut testiin osallistuvat huomaavat hiljalleen aistiensa muuttuvan ruumiin muotoutuessa uudenlaiseksi, mutta paljon aikaa tuhlataan perinteisempään tarinankerrontaan, kuten Rickin vaimon näkökulmaan.

Tässä ei sinällään ole mitään vikaa, mutta menee kauan ennen kuin vaimoa ja äitiä esittävä Taylor Schilling ottaa ohjat käsiinsä.

Tämä on outoa siksi, että ilmeisesti Abby on äärettömän pätevä lääkäri tai tiedemies, mutta keskittyy lähinnä sivelemään miehensä otsaa huolissaan suurimman osan elokuvan kestosta.

Näkökulma ei missään vaiheessa ole puhtaasti Rickin, mutta ei vaimonkaan, joten lopulta on hankala sitoutua yhteenkään hahmoon tarinan edetessä.

Muita kokelaita käsitellään puolihuolimattomasti, jolloin tarinan vetovoima lepää paljolti Worthingtonin harteilla. Mies on rooliin neutraalin passeli, sillä miehessä on jotain hyvin keskivertoa ja luontevaa, vaikkakin myös jäykkää.

Loppuaan kohti The Titan lipsahtaa laboratorio-oloista valtataistelun puolelle, jossa ihmiskunnan pelastamisen toivossa häikäilemättömästi etenevät tiedemiehet osoittavat kuinka kamalia he ovatkaan.

Kukaan tuskin on yllättynyt, sillä mikään juonessa ei varsinaisesti hyppää kulman takaa eteen. Kohtaukset vaihtelevat perheonnesta tieteellisiin kokeisiin ja pomppaavat seuraavaksi trillerimäisen kauhun puolelle mutaatioiden säestyksellä.

Siksi tuloksena on epätasainen soppa, jonka pohjalla paistaa hyvä alkuperäinen idea - elokuva ei sitoudu kertomaan omaa tarinaansa, vaan yrittää nyökätä kaikille.

Elokuvan loppu on pelkkää hurlumheitä, ja mieleen tuleekin omalaatuinen Prometheus -saagan alkusoitto. Jopa kuvasto on vahvasti lainattua, mikä ei tietenkään scifi-elokuvassa ole millään lailla kiellettyä, mutta se johtaa ajatukset vahvasti muualle.

Juoni ei kestä tarkempaa loogista tarkastelua, joten katsojalle jää lopulta hyvin epäselväksi, millä ihmeen keinolla tarinan viimeiset kuvaruudut pystyvät auttamaan maapallolla kituvia ja tuhoaan odottavia ihmisiä.

Ei sillä, että tarinan missään vaiheessa lopullista suunnitelmaa olisi avattu paria korulausetta enempää.

Musikaalit ovat jo kauan sitten ansainneet paikkansa elokuvien joukossa, vaikka ne jakavatkin mielipiteitä. Teatraaliset, tunteikkaat ja taidokkaat tarinat vetävät toiset mukaansa, kun taas jotkut katsojat vääntelehtivät kiusaantuneina tuoleissaan.

Ilahduttavaa kuitenkin on, että viime vuosien trendi jatkuu ja uusia tuotoksia tuodaan teattereihin tasaista tahtia. Hugh Jackmanin tähdittämä The Greatest Showman on hyvin imarteleva ja tosiasioista pään pois kääntävä elokuva sirkusmies Phineas Taylor Barnumista.

Poissaolollaan loistavat eläinten ja ihmisten hyväksikäyttö, ja modernin sirkuksen syntytarina on koristeltu glitterillä, kauniilla lauluilla ja komeilla lavasteilla.

Tässä elokuva onnistuukin hienosti, sillä laulut ulottuvat tunteellisista balladeista jalkoja hytkyttäviin ralleihin: Jackmanin Barnum on haaveilija, joka haluaa koota saman katon alle kaikki yhteiskunnan hyljeksimät yksilöt.

Samalla oma kassa rupeaa karttumaan mukavasti, mikä tuntuukin olevan tarinan alun eteenpäin ajava voima. Barnumin rakkauden kohde, Michelle Williamsin esittämä Charity, on lähtöisin rikkaasta perheestä, ja tässä maailmassa vain asemalla ja kukkaron sisällöllä on väliä.

Nuori pari ihastuu, perustaa perheen, ja suuri osa juonta keskittyy näyttämään Barnumin kiipeämistä yhteiskunnan tikkaita ylöspäin. Se, että tämä tehdään tarjoamalla kansalla leipää ja sirkushuveja, hyödyntämällä hylkiöitä ja friikkejä, on osa tarinan viehätystä ja sen synkin elementti.

Ikävä kyllä, sen sijaan että elokuva millään tavalla tarttuisi tarinan mahdollisiin pimeämpiin elementteihin, jyrää se täydellä teholla kappaleiden voimalla eteenpäin.

Katsojan on helppo siirtää sivuun omat ajatuksensa, sillä säihke ja laulu hukuttavat alleen kaiken pinnan alla kytevän tummuuden.

Elokuva onnistuu hienosti sirkusväen esittelyssä, ja tästä katraasta tulevatkin tarinan mielenkiintoisimmat hahmot. Ikävä kyllä raapaisu jää täysin pintapuoliseksi, ja kamera seuraa pääasiassa Jackmanin lisäksi Zach Efronin näyttelemää Phillip Carlylea sekä hyvin hennoiksi jääviä naishamoja, kuten ruotsalaista satakieltä Jenny Lindiä esittävää Rebecca Fergusonia.

Ratkaisu ontuu, sillä mikä olisi mielenkiintoisempaa kuin tarkoituksellisesti outojen hahmojen tarinan kertominen. Sen sijaan näemme pääasiassa yläluokkaisten ihmisten seurustelua, jolloin kokonaisvaikutelma jää kolkoksi ja tyhjäksi.

Sama onttous vaivaa myös kappaleita, joista ei paria hienoa laulua lukuunottamatta yksikään jää mieleen pyörimään taidokkaista esityksistä huolimatta.

Syy ei ole näyttelijöiden, sillä tämä kaarti on ammattimainen, säkenöivä ja karismaattinen. Ne, jotka ovat pitäneet Jackmania puhtaasti toimintanäyttelijänä, eivätkö ole tietoisia miehen Broadway-urasta, tulevat yllättymään toden teolla.

Koreografiat ovat ajoittain nerokkaan kekseliäitä sekä nautinnollisia katsoa - ja niiden toivoisi jatkuvan loputtomiin. The Greatest Showman epäonnistuu, koska se luottaa volyymiin, säihkeeseen ja volyymiin, luottaen että katsoja ei huomaa tyhjyyttä kaiken alla.

Outo, kirjaimellisesti unenomainen rakkaustarina on unkarilaisen Kosketuksissa -elokuvan keskiössä. Sen tapahtumapaikkana on karua todellisuutta kuvaava teurastamo, jonka kaksi työntekijää tapaavat toisensa unissaan.

Sen kaksi todellisuutta kättelevät toisiaan vain hetken, mutta tuloksena on yksi vuoden oudoimmista ja kiehtovimmista tarinoista. Tällaisia rakkaustarinoita ei synny usein, ja kenties täysin syystä.

Outoa tunnelmaa ja hankalia ihmisiä käsittelevä tarina vetoaa kriitikoihin, mutta katsojat se jakaa helposti kahtia. Toisille tarina ja sen hyvin hapuileva tahditus voivat olla liian viipyileviä, kun taas toiset osaavat antautua sadunomaiselle tarinalle helpommin.

Ei sillä, että tarina olisi helpoimmasta päästä. Teurastamon elämää kuvataan brutaalin aidosti, eivätkä eläimiä sisältävät kohtaukset kärsi turhasta silottelusta.

Miehen toinen käsi on käyttökelvoton ruumiin jatke, ja päivät täyttyvät työstä, jutustelusta työpaikan ainoan ystävän kanssa, sekä kuluneista rutiineista vapaa-aikana.

Naiskatsojat tunnistavat Marian käytöksen ujoudeksi ja varovaisuudeksi, mutta teurastamon miehet pitävät naista outona, kylmäkiskoisena sekä haastavana henkilönä.

Iltaisin Maria käy itsekseen läpi päivän keskusteluita ja näkee öisin unessa olevansa kauris lumisessa metsässä, toisen kauriin kanssa.

Maria ja Endre tapaavat näin sekä unessa että työpaikalla. Sulkeutuneiden, itseensä vetäytyvien ihmisten yhteinen taival alkaa hankalasti, ja on täynnä esteitä joita todellisuus sekä odotukset kasaavat kompastuskiviksi tielle.

Keskustelu on jäykkää ja vaivalloista, odotukset samalla kertaa varovaisia ja syvällä sisimmässä liian optimistisia.

Parin maailma kääntyy hitaasti akselinsa ympäri, unen ujuttautuessa tosielämään askel kerrallaan. Rauhallisesta tunnelmastaan huolimatta Kosketuksissa -elokuvassa on myös tummaa komiikkaa, joka syntyy teurastamon henkilökunnan persoonista sekä tarkkanäköisistä havannoista siitä, miten ihmiset suhtautuvat niihin jotka eivät helposti istu johonkin kategoriaan.

Vaikka tarinan teemat ovat herkkiä ja myös hyvin synkkiä, käsitteleehän se myös yksinäisyyttä ja epätoivoa, on kaiken taustalla outo toivo onnellisemmasta lopusta.

Teurastamon synkkä elämä ja vapaana elävien kauriiden välistä yhtymäkohtaa ei tarvitse edes korostaa - koko elokuva huokuu samaa kaksitahoisuutta ihmisen haaveiden ja todellisuuden välillä.

Erinomaisista suorituksistaan viime vuosina tunnettu Robert Pattinson on pääosassa tarinassa, joka ahdistaa ja kietoutuu katsojan ympärille odottamattomalla tavalla.

Good Time alkaa melko turvallisen tuntuisena tarinana kahdesta veljestä, joiden välillä on paljon rakkautta ja outoa jännitettä.

Elokuvan toinen ohjaaja, Ben Safdie , esittää veljesparin hentoisempaa osapuolta Nickiä, selkeästi hieman henkisesti jälkeenjäänyttä nuorta miestä, joka ei täysin hallitse tunteitaan eikä ymmärrä asioiden seuraamuksia.

Vihan tunteet purkautuvat nopeasti, ja usein väkivaltaisesti, eikä asiaa auta Pattinsonin esittämän Connie-veljen osoittama hyvä tahto, jonka toteutus ontuu pahasti.

Good Timen tarina alkaa pankkiryöstöstä, jonka seurauksena hitaampi Nick jää kiinni pakomatkan aikana. Matka helvettiin on päällystetty hyvillä aikeilla, ja Connien vakaa halu saada veljensä ulos vankilasta takuita vastaan saa kiihtyvällä tahdilla aina vain kammottavampia käänteitä.

Yhden yön aikana tapahtuva juoni on sävytetty neonväreillä, urbaanilla äänimaisemalla ja pakottavalla paniikinomaisella tuskalla, kun Connie tekee lukuisia temppuja saadakseen rahat kasaan - pankkiryöstöstä saadut rahat kun ovat käyttökelvottomia.

Visuaalisesti hieno tarina on tunnelmoinnin juhlaa, mutta onneksi itse tarina sekä hienot roolisuoritukset eivät jää sen jalkoihin, vaan kohottavat elokuvan genressään erottuvaksi helmeksi.

Ojasta allikkoon -tarinaksi elokuvassa ei ole juurikaan mustaa huumoria. Sen epätoivo on liian todellista, ja veli joka tuntuu olevan kaikkien johdateltavissa, on hahmona niin haavoittuvainen ettei katsojan oikein tee mieli nauraa.

Silti teemat vetävät tehokkaasti katsojan eteenpäin, liikuttaen hahmoja laudalla ongelmasta toiseen, vastustamattomalla tavalla.

Suuri osa tästä vetovoimasta on Pattinsonin hienon suorituksen ansiota, sillä Conniesta kasvaa mies jonka aikeet hyväksyy, mutta jonka metodeille irvistelee.

Lopulta tarinasta jää avuton olo, sillä rakkaus, halu suojella ja omat päämäärät kolistelevat jyrinällä sarviaan yhteen.

Veljesten välinen suhde, sen todellisuus ja todelliset motiivit aukeavat tarinan aikana vaivaannuttavalla tavalla, eikä elokuva tyydy yksinkertaisiin ratkaisuihin missään vaiheessa, mikä on piristävä poikkeus alkuun yksinkertaiselta tuntuvassa tarinassa.

Jossain kaukaisessa galaksissa voi kuulla vanhan koulukunnan fanipoikien huutavan ärtyneenä. The Last Jedi on kerännyt ylistystä kriitikoilta sekä katsojilta, mutta aina kun kyseessä on pitkäikäinen ja suosittu elokuvasarja, on kitinää ja valitusta luvassa.

Rian Johnsonin ohjaamana tuorein Tähtien sota -seikkailu on visuaalisesti särmikäs ja sujuva avaruusseikkailu, jossa huumori kukkii ja saagan pimeitä nurkkia ei tehdä liian synkiksi ja lapsikatsojille ahdistaviksi.

Tarina jatkuu seuraten nuoren Reyn Daisy Ridley matkaa. Nuori nainen on päätynyt oudolle saarelle, tehtävänään tuoda Luke Skywalker Mark Hamill takaisin ruotuun ja vastarinnan avuksi.

Vanhaksi mieheksi ajan saatossa muuttunut Skywalker ei saarelta kuitenkaan halua lähteä, ja miksi pitäisi. Elämä näyttää melko leppoisalta nuivien kalanunnien kanssa saarella asustaessa, kalastaen ja rauhassa elellen.

Ensimmäisen ritarikunnan kieroilut, ja valtava uhka jonka se muodostaa muille, eivät tunnu miestä kiinnostavan.

Aikaa saarella kuluu paljon, sillä hiljaisen köydenvedon ohessa Rey löytää itsestään puolia, joilla lienee merkitystä jossain vaiheessa tarinaa, tai sitten ei.

Elokuvan ongelmaksi kun muodostuu hieman hajanainen kerronta, sekä välinpitämättömyys entisistä elokuvista. Ylijohtaja Snokea ei tässä elokuvassa paljon selitellä, eikä hänen kohtaloaan jäädä pohtimaan sen enempää.

Tarina sysää syrjään myös pari muuta sivuhahmoa täysin turhaan, ja tuo katraaseen uutta verta, sekoittaen pakkaa tehokkaasti. Jotkut pitävät tarinanpäiden auki jättämistä merkkinä hienosta siirtymisestä vihdoinkin eteenpäin Star Warsien maailmassa, mutta joitakin muita elokuvasarjoja on tästä moitittu paljon, joten arvostelijoiden logiikka ei täysin kanna.

Elokuvasta paistaa läpi vahvasti halu jättää vanha taakse, sekä ottaa riskejä, mutta moni asia jää täysin päätöstä vaille tai peräti aukoksi tarinassa.

Onko näin kyseessä rohkea hyppy eteenpäin, vai lepsuilu tarinankerronnassa, on täysin katsojan päätettävissä. Star Warsien maailma on mustavalkoinen tekele, jossa harmaan sävyjä usein käsittelevät tarinan pahikset; niin myös The Last Jedi -elokuvassa.

Ensimmäisen ritarikunnan hävittäjät ovat mustia, ja niiden ujeltavat äänet pahaenteisiä. Hyvät tyypit, vastarinta joka toimii Leia Organan Carrie Fisher johdolla, ovat vaatteiltaan värikkäämpää sakkia ja meno sekavampaa.

Ero maalataan selkeästi katsojille ilman kursailuja. Adam Driverin esittämä Kylo Ren jatkaa matkaansa kohti valtaistuinta, ja polun kehykset ovat ankaran kiiltäviä; mustaa, punaista ja valkoista.

Nuori, helposti tulistuva ja epätasapainoinen nuori mies on omalla tavallaan erinomainen hahmo, ja siksi tarinan pahiksena kenties elokuvasarjan kiinnostavin.

Siinä missä muut ovat kirkasotsaisen hyviä, kuten Rey, Finn ja Poe, on pimeällä puolella paljon enemmän tasoja ja liikkumavaraa.

Elokuvan hauskimmat kohtaukset eivät ole niitä, joissa vitsiä alleviivataan ja herjoja heitellään toiminnan lomassa, vaan Kylo Renin ottaessa yhteen Huxin Domhnall Gleeson kanssa.

Hienovarainen nokittelu, sekä tukahdutettu raivo luovat herkullisia kohtauksia, jotka vetoavat paremmin kypsempään yleisöön.

Tämä ei tarkoita, etteivätkö esimerkiksi elokuvan herttaisimmat hahmot, kuten Porgit sekä BB-8 olisi mainioita: Disney haluaa naurattaa myös toisenlaisesta huumorista pitäviä.

The Last Jedi hukkaa välillä palasensa juostessaan turhilta tuntuvissa kohtauksissa, esitellen hienoa maailmanrakennusta kasinokaupunki Canto Bightillä, ja tuoden mukaan myös yllättäen eläinoikeusasiaa.

Tämä on tietenkin tervetullutta lisää aiheisiin, joita saaga käsittelee, mutta tietyt kohtaukset tuntuvat olevan irrallisia osasia elokuvassa ja puhdasta tilkettä.

Matka jatkuu kohti jotain uutta. Tämä ei kaikille maistu, ja tuleekin tunne, että elokuvasarja haluaa tarjota enemmän puhdasta viihdettä ilman menneisyyden painolastia.

Puhtaana popcorn-viihteenä elokuvat tulevat tulevaisuudessa menestymään, ja hurmaavia Porg-leluja on luultavasti myyty tehokkaasti.

Maapalloa uhkaavasta tuhosta on tehty monia elokuvia, mutta edelleen puhtaasti ilmastonmuutoksen aiheuttamia uhkakuvia näkee hieman harvemmin valkokankaalla.

Geostorm tarttuu alkuasetelmissaan tilanteeseen, jossa äärimmäiset sääolosuhteet ovat pakottaneet eri maat kokoamaan voimansa ja tekemään yhteistyötä.

Tuloksena on koko maapallon kattava satelliittijärjestelmä, joka valvoo sekä kontrolloi sääolosuhteita Maassa. Tarinan keskipisteessä on rouhean oloinen Gerard Butler , mies joka on ollut vastuussa järjestelmän rakentamisesta.

Ajan saatossa systeemi tuntuu kuitenkin murenevan, ja työstään pois potkittu Butler pyydetään takaisin selvittämään ongelmaa.

Elokuvan teemat ovat kliseisiä, ja sen hahmot - jos mahdollista - jopa vielä enemmän karikatyyrejä toimintaelokuvien arkkihahmoista.

Butlerin hahmo on ärtyisä, kovapäinen ja ylempiään kunnioittamaton ketale, joka kuitenkin osaa työnsä täydellisesti.

Butler hoitaa roolinsa rutiinilla, sillä näitä hahmoja mies on luotu esittämään. Kun mies raijataan sääkone Dutch Boyn asemalle ongelmaa tutkimaan, ryhtyy juoni kierimään itsensä ympärille useammalla taholla.

Suuret tuhot kuten tappava kylmyys ja tuhoava laava tekevät elämästä maapallolla minuutti minuutilta arvaamattomampaa.

Samalla sääasemalla juostaan johtolankojen perässä, jotka johtavat tarkoitukselliseen manipulointiin. Uhkana on geostorm, myrsky joka tuhoaisi suurimman osan elämää maapallolla, ja tämä pistää jengin pinnistelemään oikein kovasti kellon kuvan tikittäessä koneen ruudulla tasaisin väliajoin.

Hyvin luvun katastrofielokuvalta tuntuva Geostorm olisi voinut olla viihdyttävän hulppea toimintapätkä, jos se olisi uskaltautunut irrottautua suurimmista genren lainalaisuuksista.

Vaikka maata moukaroivat katastrofit, jää niiden anti harmittavan vähälle ja homma ei lähde rehellisesti ja hauskasti käsistä missään vaiheessa.

Katastrofielokuvilla on yleensä kaksi suuntaa, johon ne voivat kasvaa. Pistää kaiken läskiksi ja sukeltaa täysillä holtittoman spektaakkelimaiseen rytinään, tai kasvattaa kiinnostavia henkilöhahmoja, joiden kohtalosta voi aidosti välittää.

Geostorm ei onnistu kummassakaan, vaan haahuilee välimaastossa kykenemättä päättämään mikä se on. Vauhdista ja räjähdyksistä pitäville Geostorm voi olla paussin antava välipala, joka puree joihinkin tieteiselokuvien ystäviin varmasti.

Puinen dialogi, täysin ennalta arvattavat käänteet ja hieman helpohkot ratkaisut tiukoissa paikoissa voivat pakottaa logiikkaa etsivän katsojan päätä.

Tarina on hölmö ja varmasti täynnä aukkoja, loppuratkaisu tuskastuttavan tuttu ja jossain välissä pitäisi vielä välittää ihmisistä jotka pakenevat henkensä edestä katastrofeja.

Suosittelenkin, että aivot pistetään hattuhyllylle, otetaan herkut sohvalle ja annetaan ajan kulua sen kummempia miettimättä.

Tasaisen varmasti etenevässä, asteittain lisääntyvässä epämukavan olon tunteessa on jotain addiktoivaa. Samoin on tarinoissa, joissa keskiluokkainen ydinperhe hajoaa ulkopuolisen paineen voimasta, osoittaen ettei ydin koskaan niin vahva ollutkaan kuin mitä rahalla ostettu ympäristö yrittää todistella.

Yorgos Lanthimosin ohjaama The Killing of a Sacred Deer on elokuva, joka ei hemmottele katsojaansa vastauksilla, vaan jää itsepintaisesti pään sisälle tykyttämään pitkään lopputekstien jälkeen.

Lanthimos on tunnettu outojen tarinoiden kertojana, joissa ihmiset joutuvat kohtaamaan tekojensa seuraukset, ja asettavat enemmän katsojalle kysymyksiä kuin vastaavat niihin.

Colin Farrellin esittämä Steven Murphy on kirurgi, jonka pintapuolisesti hyvä elämä on täynnä tyhjiä kaappeja. Sen sijaan nainen hoitaa perheen kahta lasta, tekee ruokaa ja iltaisin tarjoaa miehelleen seksiä, jonka makaaberit puitteet kertovat enemmän miehestä kuin vaimosta.

Perhettä kuvataan kaukaa, toisinaan kamera pysähtyy oviaukkoon tuijottamaan ja elämä jatkuu puheena kuvan ulkopuolella.

Sairaalassa Steven on ympäröity korkeilla lasi-ikkunoilla, pitkillä loputtomilla käytävillä ja sairaalan kliinisellä estetiikalla.

Elämä näyttää tyhjältä, puhtaalta ja helpolta. Ainut särö näennäisesti normaalissa elämässä on Stevenin ystävyys teini-ikäisen pojan, Martinin Barry Keoghan , kanssa.

Ystävykset tapaavat lounastaukojen aikana, keskustelevat ja tuntuvat tukevan toisiaan tavalla, jota kumpikaan ei löydä kotoaan.

Martinissa on jotain lapsenomaista ja häpeilemättömän tunkeilevaa, joka tarinan edetessä kasvaa painostavammaksi tunteeksi jostain pahaenteisemmästä.

Kun Martin pyytää Steveniä näyttämään rintakarvoituksensa, kertoo se yhtä paljon rajojen puutteesta kuin siitä, ettei Martinilla ole kotona isähahmoa, joka auttaisi häntä kasvamaan aikuiseksi.

Jo alunperin hankala tilanne kasvaa ja tuntuu lähtevän käsistä, kun Steven esittelee pojan perheelleen. Tarinat joissa perheen kotiin tunkeudutaan, sitoen perhe kiinni tuoleihin samalla kun rosvot ryöstävät kodin kellarista ullakkoon, ovat suoraviivaisia ja väkivallassaan helppoja sulattaa.

The Killing of a Sacred Deer mukailee samoja teemoja, mutta Martinin tunkeutuminen perheeseen on paljon julmempaa, taktisempaa, sekä jopa yliluonnolliselta tuntuvaa.

Martin ja perheen tyttö Kim Raffey Cassidy rakentavat välilleen lujan suhteen, joka taiteilee viattoman teinirakkauden ja synkemmän manipuloinnin välimaastossa.

Katsojan on vaikea tulkita, mistä uhka oikeastaan tulee, sillä Martinin puheet ja vaatimukset perheen tilanteen synketessä tuntuvat yksinkertaisesti liian uskomattomilta ollakseen totta.

Hahmon pahuuteen on pakko uskoa, mutta kaikki tuntuu painajaiselta josta voi herätä hetkenä minä hyvänsä. Elokuvassa on hetkiä, jolloin musiikki on ainoastaan riipivää viulun raivoa, hiljaisuuden lyödessä taustalla tahtia.

Yhdistettynä tyyliteltyihin kehyksiin, kuten pitkiin käytäviin ja värittömiin maisemiin, on helppo nähdä että elokuva on paljon velkaa -lukujen kauhun mestareille.

Painostava tunnelma soljuu värittömän kaasun lailla perheen elämän jokaiseen nurkkaan, kunnes mitään muuta ei jää jäljelle.

Steven, ja hänen tekemiensä virheiden myötä koko perhe, joutuvat vastakkain seurausten kanssa, jotka tuntuvat pohjimmiltaan puhtaalta kostolta.

Samoin kuin länsimainen hyvinvointi voi sokeasti kolhia mennessään alemmalla portaalla seisovia, tarjoaa elokuva selkeämmän esimerkin empatian puuttumisesta.

The Killing of a Sacred Deer on äärimmäisen hieno elokuva. Se on repivä ja pelottava, ja toisinaan epäuskoa herättävä.

Toiset kaihtavat sen tunnelmaa ja lopullista ratkaisua joko liian outona tai brutaalina, mutta toisille meistä se tarjoaa terävän kokemuksen jollaisia saamme liian harvoin.

Minulla on paljon muistoja vuonna ilmestyneestä Flatliners -elokuvasta. Sitä tähdittivät sen ajan nuoret nousevat tähdet kuten Julia Roberts, Kiefer Sutherland sekä Kevin Bacon , ja meno oli sen verran jännittävää, että nuori katsoja puristi sormia yhteen stressistä.

Nykyisen Hollywoodin perinteen mukaisesti luku nähdään jostain syystä niin kaukaisena aikana, että jopa nyt hyvin geneerisiltä tarinoilta tuntuvat elokuvat saavat uuden versionsa nykykatsojille muunneltuna.

Tarinassa joukko lääkäriksi opiskelevia nuoria ryhtyy tutkimaan kuoleman jälkeistä elämää. Onko sitä ja mitä tapahtuu sydämen pysähtyessä.

Kunnianhimoisille kandeille mikään ei riitä, ja niinpä yksi kerrallaan he asettuvat pöydälle kuolemaan parin minuutin ajaksi.

Muiden tehtävänä on herättää muissa sfääreissä leijaileva ihminen jälleen henkiin, ja elokuvan jännittävimmät hetket käydäänkin kamppailussa henkiin heräämisen kanssa.

Se missä alkuperäinen elokuva oli hieman puolivillainen, mutta nyt hyvin pidetty, jännäri ryyditettynä arveluttavilla hiustyyleillä, ottaa uusi versio reippaasti selkeämmän kauhunäkökulman tarinaan.

Nuorten siirtyessä manan maille he kohtaavat menneisyytensä tuonpuoleisessa, ja tuovat sieltä mukanaan asioita jotka he ovat halunneet unohtaa. Näin karma lukee lakia kandien leikkiessä hengellään, ja tarina etenee pelkästä trilleristä yliluonnollisia elementtejä ruutuun tunkevaksi tusinakauhuksi.

Ratkaisu ei täysin toimi - säikyttelyjaksot vievät terää jännityksestä, vesittäen hyvän perustarinan harmillisen tutuksi kaavaksi joka on hyvin ennalta arvattavissa.

Näin katsojan tehtäväksi jää odotella loppuratkaisua, joka tuskin mullistaa kenenkään elämää - mikään elokuvassa ei nouse tarpeeksi esille jäädäkseen mieleen kummittelemaan.

Siirtyessään pois trillerimäisemmistä elementeistä se laimentaa itsensä kompromisseihin, jolloin edes kauhu ei pelota kuin kaikkein herkimpiä.

Näyttelijät käyvät roolinsa läpi ammattimaisesti, mutta ilman varsinaista panosta vaikeisiin tilanteisiin. Tästä voi syyttää käsikirjoitusta, joka antaa liikaa tilaa kauhuttelulle, eikä sukella tarpeeksi syvälle itse kuolemisen aiheuttamiin ajatuksiin tai kokemiseen.

A Star Wars Story -elokuvasta sekä Narcosista tuttu Diego Luna ovat myös hieman outoja valintoja nuoriksi opiskelijoiksi, sillä kukaan heistä ei ole enää tuore kasvo Hollywoodissa, ja ikäkin alkaa tänä vuonna kaikilla kolmosella.

Lääkäriksi kasvamisen tie on pitkä, mutta tuoreempien lahjakkuuksien tuominen elokuvaan olisi voinut antaa edes mahdollisuuden yllättyä positiivisesti.

Todetaan heti alkuun rehellisesti, että tämä Justice League ei ole se elokuva, joka faneille luvattiin. Kulissien takana tapahtui elokuvan tekovaiheessa niin paljon säätöä ja vääntöä, että ulos pukattu tekele on hankala sekoitus kahden täysin erilaisen ohjaajan näkemyksiä, sekä malliesimerkki siitä mikä menee vikaan kun studio yrittää miellyttää väärää yleisöä.

Elokuvan ohjaajaksi tituleerattu Zack Snyder vetäytyi työstä kesken kaiken perhetragedian vuoksi, ja asioita jouduttaakseen WB palkkasi tilalle Avengers-ohjaaja Joss Whedonin.

Whedonin johdolla osa kohtauksista kuvattiin uudelleen, käsikirjoitusta muokattiin vitseillä ja Henry Cavillin surullisen kuuluisat viikset retusoitiin pois kehnolla CGIlla.

Lopputulos on epätasainen seikkailu legendaarisimmista sarjakuvasankareista, jotka olisivat ansainneet paljon enemmän.

Supermanin kuoleman jälkeen maailma on epätasapainossa. Diana Prince eli Wonder Woman rooliin täydellisesti istuva Gal Gadot taistelee omalla tahollaan rikollisia vastaan.

Ben Affleckin Bruce Wayne tekee surutyötä kurittamalla itseään Gothamin pimeillä kujilla Batmanina, yrittäen samalla selvittää uusien outojen siivekkäiden olioiden alkuperää.

Saadakseen apua ulkoavaruudesta ilmestyvään ongelmaan Bruce ja Diana kasaavat kokoon joukkion, jonka erikoiset voimat tulevat tarpeeseen uuden vihollisen ilmestyessä.

Joukkion huumorista vastaa Ezra Millerin hieman koiranpentumainen Barry Allen, tässä elokuvassa vielä ilman omaa supersankarinimeään Flashia.

Ray Fisherin Cyborg jää taustoiltaan turhan lyhyelle esittelylle, mutta tästä voidaan kiittää studion editointi-innokkuutta ja halua pitää Justice Leaguen pituus kahdessa tunnissa.

Ratkaisu on käsittämätön, koska totuus on, että kuvattua olennaista materiaalia on jäänyt leikkauspöydälle monien kymmenien minuuttien edestä.

Näin aiemmin suurelle yleisölle tuntemattomista Cyborgista, sekä tänä vuonna oman elokuvansa saavasta Aquamanista Jason Momoa , jää liian pintapuolinen kuva, joka ei sitouta katsojaa hahmoihin lainkaan.

Tarina antaa heille aikaa tuoda omat persoonansa peliin, mutta tätä olisi katsonut ilolla paljon pidempään. Sekalaisen joukkion täydentää haudastaan nouseva Superman, jonka jumalainen olemus on täydellisyydessään komeaa katsottavaa.

Siinä missä Snyderin rakkaus legendaarista hahmoa kohtaan on selvästi nähtävillä molemmissa ohjaajan edellisissä elokuvissa, ottavat korjailtu käsikirjoitus ja uudelleen kuvatut kohtaukset paljon tehoja pois rakastetun hahmon paluusta.

Tuloksena on noloja vitsejä ja epätasaista kuvausta; studion halu yrittää tehdä Justice Leaguesta alkuperäistä visiota kevyempi ei yksinkertaisesti toimi.

Lois Lane, joka on Clark Kentin elämän keskus, sivuutetaan parilla kohtauksella. Hahmossa ei ole mitään varsinaista moitittavaa, sillä sitä vaivaavat samat ongelmat kuin joka ikistä CGIlä luotua hahmoa kaikissa elokuvissa nykypäivänä.

Hahmo on hieman kumimainen, toisinaan naurettava, eikä aina kovinkaan pelottava. Tärkeämpää onkin Steppenwolfin motiivit, sekä taustalla häärivä hahmo, jota ei elokuvassa kuitenkaan tuoda esille millään tavalla.

Näin Steppenwolf jää hyvistä yrityksistä huolimatta ohueksi hahmoksi, vaikka taustoissa on ainesta hienoihin tarinoihin, joihin viitataan elokuvan aikana näyttävillä taistelukohtauksilla.

Leikkauksista, kahdesta ohjaajasta, alkuperäisestä visiosta poikkeamisesta ja turhista uudelleenkuvauksista huolimatta Justice League ei ole tarinana vaikea.

Sen logiikka on raudanluja, eikä se täysin vesitä DCn peruspilareita, vaikka se parhaansa tekeekin. Pois leikatut kohtaukset olisivat tuoneet tarinaan lihaa luiden ympärille, ja katsojille tarjoillaan nyt eräänlainen kehno luuranko.

Batman, Superman ja Wonder Woman ovat edelleen supersankarien aatelia, ja elokuva saa odottamaan joulukuussa ilmestyvää Aquamania suurella mielenkiinnolla.

Tunkemalla turhia vitsejä minne ne eivät kuulu sotkee täysin turhaan Snyderin alunperin luoman vision, jonka hän aloitti Man of Steel ja Batman v Superman -elokuvissa.

Ei siis ihme, että nimenomaan fanit hylkäsivät lippuluukuilla elokuvan, joka ei menestynyt lainkaan odotetulla tavalla. Justice Leaguen piti olla jatkumo sitä edeltäneille tarinoille, mutta studio halusi tehdä toisin.

Näin nähtävillä ei ole nyt se elokuva, joka katsojille luvattiin, ja se näkyy huonona menestyksenä sekä ankarana kritiikkinä. Toivotaan, että WB ottaa opikseen, sillä tämä oli kallis oppitunti, jota ei olisi tarvittu.

MCUn peräti 17s elokuva, Thor: Ragnarök , seuraa jo kaavaksi muodostunutta Marvel-elokuvaa, hyvässä ja pahassa.

Tarina kulkee tutun sankarin, ukkosenjumala Thorin matkassa tämän kohdatessa jälleen kerran yhden ylivoimaiselta tuntuvan vastustajan.

Samalla juoni kulkee kuitenkin käsi kädessä suuremman suunnitelman kanssa, joka johtaa kohti loppukeväästä julkaistavaa Avengers: Omalaatuisia elokuvia ohjanneen Taika Waititin käsissä Ragnarökistä muodostuu värien ja huumorin ilotulitus.

Thor Chris Hemsworth saa vihdoin selville, että lurjusmainen veli Loki Tom Hiddleston onkin elossa, ja istuu tanakasti Asgardin valtaistuimella Odinin hahmossa.

Lokin puuhastelujen tuloksena pitkäaikaisesta vankeudesta vapautuu Thorin sisko Hela Cate Blanchett , joka toimii tarinan pahiksena.

Alkukahinan tuloksena Thor päätyy oudolle planeetalle, jota johtaa rautaisin, mutta humoristisin elkein Grandmaster, Suurmestari herkullisesti fiilistelevä Jeff Goldblum.

Mies pyörittää yleisön viihdykkeeksi gladiaattoritaisteluita, josta mukaan menoon saadaan vielä planeetalle aiemmin päätynyt Hulk Mark Ruffalo sekä naisvoimaa edustamaan Tessa Thompsonin esittämä Scrapper Mäntyharjussa tehtiin ilkivaltaa rikkomalla rautatien asemarakennuksen ikkunoita.

Sisällä oli rikottu myyntitiskin lasi ilmeisesti jauhesammuttimella. Positiivisena poliisi pitää sitä, että uudenvuoden juhlijat malttoivat melko hyvin noudattaa keskustan alueelle määrättyä ilotulituskieltoa.

Juhlijat noudattivat hyvin keskustan ilotulituskieltoa. Kari Liikanen MKLarkisto Kari Liikanen Kelalta jonkinlaista tukea tai muita etuuksia saavien asiakkaan ei tarvitse toimittaa Kelalle erikseen, sillä tämä saa asiakkaidensa ennakonpidätystiedot suoraan verohallinnolta.

Lähdeverokortit ja portaikkoverokortit on asiakkaan sen sijaan toimitettava Kelaan. Tämän vuoden verotusperusteetotetaankelassakäyttöönhelmikuun ensimmäisenä päivänä.

Osa Kelan etuuksista maksetaan verottomina, mutta monet ovat veronalaisia, joten niitä verotetaan verolakien määräämällä tavalla.

Verotettavien ryhmään kuuluvat muun muassa äitiys-, isyys- ja vanhempainpäiväraha, osittainen vanhempainraha, lasten kotihoidon tuki, yksityisen hoidon tuki, osittainen hoitoraha, erityishoitoraha, opintoraha, vuorottelukorvaus, työttömän peruspäiväraha, työmarkkinatuki, sairauspäivärahat, kuntoutusraha ja kuntoutusavustus sekä eläkkeet.

Vaikka monet verotettavat tuet Normaalia verokorttia ei tarvitse toimittaa Kelaan ovatkin pienempiä kuin palkkatulo, ei ennakonpidätysprosentti välttämättä silti pienene, koska tuista ei tehdä verotuksessa samoja vähennyksiä kuin palkkatulosta.

Työmarkkinatuessa ja peruspäivärahassa ennakonpidätysprosentti on yleensä 20 ja opintorahassa Päivärahoja verotetaan yleensä siten, että palkan ennakonpidätysprosenttia korotetaan kahdella prosentilla.

Jos tuesta tehtävä ennakonpidätys tuntuu liian suurelta, kannattaa käydä tarkistamassa ennakonpidätysprosentti verohallinnon sivuilta www. Esimerkiksi opiskelijalla, jolla ei ole opintorahan lisäksi muita tuloja, voi kymmenenkin prosentin ennakonpidätys olla liian suuri.

Sellaisessa tapauksessa kannattaa käydä hakemassa osoitteessa www. Uusi maakunnallinen kiinteistönvälitysliike on Suur-Savon Osuuspankin omistama ja sen palveluksessa on 19 kiinteistövälitysalan ammattilaista.

Yrityksen toimipaikat jatkavat entisillä sijoillaan, eli Mikkelissä,Savonlinnassa,Pieksämäellä, Juvalla ja Mäntyharjulla.

Uuden kiinteistönvälitysliikkeen toimitusjohtajaksi on valittu Tapani Hakkarainen. Hakkaraisen mielestä maakuntaan syntyi nyt todella vahva kiinteistönvälitysliike.

Tähän antaa hyvät mahdollisuudet henkilökunnan vankka ammattitaito, pitkä kokemus sekä erittäin hyvä paikallistuntemus koko maakunnan alueella.

Vuoden kauppojen määrä OPKKketjulla on yhteensä reilut Mikkeliläinen Mervi Simoska kesk. Simoska on koulutukseltaan hallintotieteen maisteri ja työskentelee tällä hetkellä Hirvensalmen hallintojohtajana.

Etelä-Savon maakuntaliiton hallitus päätti valinnasta maanantaisessa kokouksessaan, jossa Simoska voitti maakuntajohtaja MattiViialaisen virkaan esittämän Uudenmaanliiton kehittämispäällikön Eija Väätäisen sit äänin Ennen virkavaalia hallitus torjui äänin Pauliina Viitamiehen sd ehdotuksen asian palauttamisesta.

Simoskan valintaa ehdotti maakuntahallituksen varapuheenjohtaja Pekka Selenius kok. Häntä tukivat vaalissa maakuntahallituksen keskustalaiset ja kokoomuslaiset jäsenet.

Väätäistä äänestivät sosialidemokraatit ja vihreiden Markku Varjo. Simoskasta maakuntaliiton hallinto- ja kehittämisjohtaja Kauppakeskus Stellassa olevan Mikkelin kaupungin matkailuja palvelupisteen palveluvalikoima laajentui vuodenvaihteessa.

Seudullisen matkailuneuvonnan, ryhmämatkapalvelujen, retkisuunnittelupalvelujen sekä matkaopaspalvelujen rinnalle tulivat myös tapahtumien lipunmyynti sekä tilojenvuokrauspalvelut.

Vuoden alusta matkailuneuvonnan Pisteestä saa ostettua muun muassa lippuja Mikkelin Kaupunginorkesterin konsertteihin.

Lipunmyyntipalvelu on tälläkin hetkellä lukuisten tapahtumanjärjestäjien käytössä. Toisena uutuutena palvelupisteeseen tulevat Mikkelin Kaupungin tilavuokrauspalvelut.

Matkailuneuvonnan Pisteen palveluvalikoima laajentui TommiLempinen. Piispa-Hakala kirjoittaa runoja, mutta ei pidä siinä itseään kovin hyvänä.

Jokainen voi vetää omat johtopäätöksensä oheisista kahdesta Piispa-Hakalan runosta, jotka julkaistaan tämän tekstin yhteydessä.

Runoja mieluummin PiispaHakala kirjoittaa novelleja. Koulutukseltaan hän on kirjallisuusterapiaohjaaja. Mutta puhutaanpa siis nyt kuitenkin runoista.

Kymmenkunta harrastajakirjoittajaa esitti siellä omia runojaan täydelle ravintolalle. Väki tykkäsi runoista, ja vaikka PiispaHakala itse ei ole paljon lukenut runoutta, hän on löytänyt niistä jo paljon itsekin.

Miksi siis runoja kannattaisi lukea? Jokaisen elämä on täynnä arkisia oikeasti tärkeitä ja ihmeellisiä asioita; niitä ei vain yleensä huomaa.

Satu Piispa-Hakala ottaa esimerkiksi Eino Leinon lyhyen runon, yhden niistä harvoista jonka hän muista ulkoa. Se Satu Piispa-Hakala kirjoittaa runoja, ja lausui niitä runobaari-illassa, tiettävästi Mikkelin ensimmäisessä.

Perheenäiti kirjoittaa arjessa, lukija tulkitsee tekstejä kertoo rakkaudesta. Se kertoo, että kun suhtautuu joka päivä muihin lempeästi ja muistaa rakastaa läheisiään, niin se on ainoa asia, mikä meistä voi jäädä kuoleman jälkeen jäljelle.

Piispa-Hakala kertoo toisen esimerkin. Mikkeliläinen Esko-Antero Mustonen kirjoitti runon syövästä ja saunasta. Sen sisältö on perimmältään se, että molemmissa tilanteissa jokainen on aika yksin, alasti, ilman titteleitä.

Mustosen runo pitäisi melkein olla pakollinen aamurituaali hampaiden pesun ohella, jotta muistaisi oikeasti ne tärkeät asiat arjen koohotuksessa.

Moni sanoo, ettei ymmärrä runoja. Väärin, jokainen ymmärtää runoja. Tosin Satu Piispa-Hakalakin sanoo, että hän haluaisi ymmärtää runoja paremmin.

No, niistä voi aina löytyä erilaisia vivahteita ja erilaisia tulkintoja, mutta loppupeleissä kyse on aina lukijan tulkinnoista, tekstin siirtämisestä omaan elämään.

Saman runon merkitykset olivat erilaisia eri ihmisille. Eli jokainen lukee ja ymmärtää runot omalla tavallaan. Se, että runoilija on tarkoittanut tekstillään jotakin, ei tarkoita, että lukija ymmärtäisi väärin; hän tekee vain oman tulkinnan.

Runoilijan tarkoitus voi jäädä ikuiseksi arvoitukseksi. Piispa-Hakalan mainitseman runopiirin jäsenistä osa osasi runot jopa ulkoa.

Se tarkoittaa, että runo on koskettanut paljon, vaikuttanut. Satu Piispa-Hakala ei ole boheemi runoilija vaan ns. Hän hoitaa kolmea lastaan ja arjen rutiineissa kirjoittaa hetken koittaessa.

Siinä samalla pystyy kuitenkin ajattelemaan. Ajoin pakkassunnuntaiaamuna kaupunkiin ja näin parven naakkoja pizzanjämien tai oksennuksen kimpussa.

Siitä se sitten lähti. Otava Morsiuspuku ei ole mikään muuttumaton hörsötys, vaan mekko pullollaan merkityksiä.

Monille naisista se lienee myös elämän tärkein vaate. Tämän vuoksi kapistukseen ladataan suuria toiveita ja panostuksia tehdään joskus äärimmäisyyksiin asti.

Muotiasiantuntija Marnie Fogg on aiemmin esitellyt vintagen maailmaa muodin, huonekalujen, kenkien ja laukkujen tiimoilta. Nyt fokus on hääpuvuissa, ja hämmästyttävän paljon aiheesta irtoaakin.

Runsaasti kuvitettu teos käy läpi häämuodin historiaa vuosikymmen kerrallaan, viktoriaanisesta tyylistä hippimeininkiin ja Diorin hienouksista Vera Wangin luomuksiin.

Esitellyiksi tulevat myös kantajansa kautta kuuluisat morsiuspuvut satiinisesta Elizabeth Taylorista pitsiseen Grace Kellyyn ja kasarihenkisen kermakakkuiseen, silkkitaftiröyhelöihin upotettuun Dianaan.

Kolttujen taustaa valotetaan perusteellisesti, suunnittelijaa ja käytetyn materiaalin määrää myöten. Yksityiskohdat ovat hauskaa luettavaa sekä tekstiilitaiteesta kiinnostuneille että täysin ummikoille, koska eipä muissa yhteyksissä tule vastaan vaikkapa se tiedonmuru, mikä röykkiö helmiä voidaan kankaaseen saada ujutettua.

Visuaalisen tykityksen lisäksi kirja antaa tuhdin tietopaketin eri vuosikymmenten vaihtuvista muodeista, jotka heijastelevat kulloistakin ajan henkeä, kulttuurin ilmiöitä ja yhteiskunnan muutoksia.

Esimerkiksi vapautuneisuuttaan ilakoiva luvun hippimorsian saattoi astella alttarille minishortseissa ja lierihattu päässä. Pukeutuminen ja juhlien vietto ovat aina olleet myös matkimisen kohde ja ehtymätön kilpavarustelun lähde.

Teos kuvaa seikkaperäisen tarkasti, kuinka häitä on kulloinkin juhlittu ja millaisia elementtejä kekkereihin on haluttu hankkia. Vaihtuvien muotien ja aikakausien henkeen lukijaa johdattelevat myös pienet listat teemaan nivoutuvista elokuvista, kirjoista ja musiikista.

Lisäksi teoksen lopusta löytyy infopaketteja kangas- ja pitsisanastoista ostajan oppaaseen ja hääaihetta sivuaviin verkkosivuistoihin. Alun perin runo oli pitkä monipolvinen selitys siitä, millaisia runot ovat.

Niissä on romantiikka, unta ja fantasiaa. Sitten ääneen pääsi oheinen arjen prinsessapari. Havaintoja runojaan varten Piispa-Hakala tekee kaikkialla.

Kirjoitettu teksti herättää tunteita. Kuten Satu Piispa-Hakala sanoo, se havahduttaa näkemään asioista erilaisia puolia. Tämä havainto, lukijasta riippuen, ilahduttaa tai ärsyttää.

Ennen kaikkea sen pitäisi saada ymmärtämään. Samaa mieltä ei tarvitse olla. Mutta erilaisten näkemysten esilletulo on aina kehityksen alku ja edellytys.

Ehkä juuri tämän kirjoitetun tiedon merkityksellisyyden takia aikojen alusta saakka kirjoitettua tekstiä on haluttu karsia, muokata, väärentää.

Kun diktatuureissa ei voitu kertoa asioista suoraan päiden katkaisemisen uhalla, kirjoitettiin näytelmiä ja runoja.

Ajat eivät ole muuttuneet. Osalle kehitystä on olemassa olevan statuksen ylläpito, koska se takaa oman edun, ei yhteisen hyvän, olemassaolon. Piispa-Hakala jatkaa runojen ymmärtämisestä.

Aivan kuten Piispa-Hakala on kokenut itsekin. Runo saa ajattelemaan, kaivaa unohtuneita asioita esiin, voi muuttaa pieneltä osaltaan elämää.

Tällä kertaa titteliin liittyvä kunniakirja ojennettiin Urheiluseura Hatsinan sihteerinä toimivalle Satu Joutselaiselle. Seura päätti vuonna herättää henkiin jo luvun lopulla käynnistyneen, mutta toviksi prinsessa Ruususen univuoteelle unohtuneen perinteen.

ValinnanvuodenHatsinalaisesta tekevätEmola-Rouhialanalueen eri järjestöt. Seurassa ja alueen järjestöjen kesken on hyvä henki ja hyvin olen tässä porukassa viihtynyt, Emolassa perheineen yli 20 vuotta asunut kertoo.

Joutselainen kertoo, että urheiluseurassa ei sihteerin seuratyö ole pelkkää papereiden pyörittelyä. Hatsinassa on pelaajaa ja jäsenistölle järjestetään tapahtumia, joten kaikenlaiseen toimintaan livahtaa vuoden aikana euro jos toinenkin.

Jäsenmäärä seurassa on yli Niinpä seuran suurin voimainponnistus on talouden tasapainossa pitäminen, joten talkoohanskat on pidettävä lähes aina valmiustilassa.

Joutselainen kiitteleekin vuolain sanoin seuraväkeä. Se on auttanut apua pyydettäessä milloin raahaamaan muuttokuormia, milloin paiskomalla talkootöitä raviradalla tai tullut Jurassic Rockiin keräämään pulloja.

Vuoden Hatsinalainen arvioi talkoiden rakentavan omalta osaltaan seuran sisäistä yhteishenkeä. Hiki lentää, mutta niin myös herjat.

Seuran perinteisten tapahtumien ohessa Joutselaisen omiin suurimpiin talkoorypistyksiin lukeutuvat viimeisimpien Naisten messujen järjestäminen talkoolaistenkanssasekätoineniso projekti oli toimistotilahanke.

Viimein tila löytyi työpaikkani alakerrasta ja muutimme PU Yhteistyö sujuu hyvin ja parhaillaankin toimistolla on kaksi seuratyöntekijää töissä, Joutselainen kertoo.

Mitkään Hatsinan alueen tapahtumat eivät onnistuisi ilman vapaaehtois- ja talkoovoimia. Joutselainen on hieman harmissaan, että seuran oman toiminnan paisuessa on yhteistyö alueen muiden järjestöjen kanssa jäänyt vähemmälle.

Laajemmasta yhteistyöstä olisi apua ja hyötyä kaikille toimijoille. Tällä hetkellä perinteisin tapahtumalieneeRouhialanseurakuntatalonaukiollaolevanjoulukuusen sytyttäjäiset joulukuun alussa.

Tämä tapahtuma järjestetään yhteisvoimin pukin, puheiden ja mehutarjoilujen kera. Tämä onkin samalla avoin haaste kaikille alueen asukkaille sekä järjestöjen ja seurojen jäsenille.

Jos joukkueet onnistuvat nousemaan sarjaporrasta ylemmäs, ei kotiotteluille löytyisi mitat täyttävää salia. Toivottavasti saliasia saadaan Mikkelissä kuntoon.

Se onkin vuoden Hatsinalaisen harras toive halliasioista päättäville. Kirja Retro Kings loppiaisena Naisvuoritalolla Mikkelin kansalaisopiston rehtori vaihtuu Mikkelin lapset ja Mannerheim Loppiaisaattona, 5.

Pieniä suurmiehen kohtaamisia - Mannerheim ja mikkeliläiset -tilaisuus järjestetään Mikkelin tuomiokirkossa. Jokin keskustelu oli vain yhden sanan mittainen.

Joku lapsi etsi Mannerheimille parempaa asuntoa. Toinen tapasi hänet Hyytiäisen parturissa ja kolmannelle Marski kertoi, mitä laulua ei ollut oikein sopivaa esittää, kertoo illan juontajana toimiva emeritustuomiorovasti Simo S.

Tapahtuma on mikkeliläisten rotarien järjestämä ja se pidetään vakavan sairauden hävittämiseksi maapallolta PolioPlus-keräyksen merkeissä.

Tästä aiheesta haastatellaan Mikkelin keskussairaalan johtajaa Jari Välimäkeä. Lisäksi kuullaan se puhe, joka valtionhoitajalle pidettiin sinä päivänä, jona Mikkelin Mannerheimintie sai nimensä, sekä Yrjö Jylhän vaikeasti tavoitettava runo Mannerheim.

Tilaisuus alkaa tuomiokirkossa kello Mikkeliläisistä pitkän linjan muusikoista koottu Retro Kings esiintyy perjantaina Naisvuoritalon ravintolassa.

Kaupunginhallitus valitsi vuoden viimeisessä kokouksessaan Mikkelin kansalaisopiston uudeksi rehtoriksi jyväskyläläisen kasvatustieteiden maisteri Leena Meriläisen.

Meriläinen aloittaa työt Mikkelissä maaliskuun alussa. Opiston nykyinen rehtori Leena Hytönen siirtyy eläkkeelle helmikuun viimeisenä päivänä.

Ei se tuu runoratsulla Raaputan jäätä polon ikkunasta tupakka ei syty tuulee liikaa - Älä saatana jyystä starttia paskaksi huutaa prinssi parvekkeelta Osoitan lempeni keskisormella Pitserian edessä Ajorataa koristaa edellisyö sykkeen jäljet Naakat nykivät elämää irti jäätyneistä kappaleista Maksaja nukkuu yksinäistä unta taksimatkan takana Kaupunki haukottelee sinkoilee naakkalaulu seinästä seinään KariLiikanen.

Kauppakeskus Akseli, Hallituskatu , Mikkeli Akseli avoinna arkisin ma-pe , la ja su Akseliin on helppo tulla! Akselin kattoparkissa on lähes autopaikkaa ja Toriparkissa autopaikkaa.

Suomen metsäkeskus muodostettiin yhdistämällä kolmetoista itsenäistä metsäkeskusta yhdeksi valtakunnalliseksi organisaatioksi, jonka keskusyksikkö toimii Lahdessa.

Entiset metsäkeskukset jatkavat Suomen metsäkeskuksen alueyksiköinä. Etelä-Savon alueyksikön päätoimisto palvelee aiempaan tapaan Mikkelissä ja myös aluetoimistot jatkavat entiseen tapaan.

Organisaatiomuutos merkitsee metsäkeskuksen liiketoiminnan eli asiakasrahoitteisten palveluiden entistä selkeämpää eriyttämistä julkisista palveluista.

Asiakasrahoitteinen toiminta eriytetään taloudellisesti, toiminnallisesti ja henkilöittäin muusta metsäkeskuksen toiminnasta. Näin Suomen metsäkeskuksessa toimii jatkossa kaksi itsenäistä yksikköä.

Julkisten palveluiden yksikkö vastaa metsälakien toimeenpanoon, valvontaan ja rahoitukseen liittyvistä tehtävistä, metsävaratiedon keruusta, ylläpidosta ja käytöstä sekä metsään ja puuhun perustuvien elinkeinojen edistämisestä.

Asiakasrahoitteisesti toimivan Metsäpalveluyksikön palveluihin kuuluvat muun muassa metsäsuunnitelmat,metsäautoteiden rakentaminen ja peruskorjaus sekä suometsien kunnostamiseen liittyvät palvelut.

Organisaatiouudistuksen tavoitteena on tuottaa palveluita entistä asiakaslähtöisemmin ja kustannustehokkaammin sekä avata osaltaan kilpailua metsäpalvelumarkkinoilla.

Metsänomistajille ja metsäalan toimijoille tuotettavista uusista palveluista tärkein on kuluvan vuoden aikana vaiheittain käyttöön otettava sähköinen Metsään.

Etelä-Savon alueyksikön väliaikaisena johtajana toimii EteläSavon metsäkeskusta johtanut Antti Heikkilä. Alueyksikön vakituinen johtaja valitaan sen jälkeen, kun Suomen metsäkeskuksen johtaja on valittu.

Metsäkeskuksen julkisen palvelun toiminta jakautuu kolmeen pääprosessiin. Rahoitus- ja tarkastuspalveluita vetää Etelä-Savossa metsänhoitaja Ilkka Häyrinen, metsätietopalveluita metsänhoitaja Hannu Seppänen ja metsäalan edistämispalveluita metsänhoitaja Tarja Hämäläinen.

Maakunnan näkemystä metsäkeskuksen toimintaan tuovat alueneuvottelukunnat. EteläSavossa alueneuvottelukuntana toimii toistaiseksi entinen metsäkeskuksen johtokunta.

Uudet alueneuvottelukunnat nimetään talven aikana. Metsäkeskusten organisaatiouudistuksen uskotaan parantavan metsäomistajille tarjottavia palveluja.

KariLiikanen Taiwanin silicon valley kutsuu Hanna ja Sean Pienaaria Mikkelin maaseurakunnan nimikkolähetit Hanna ja Sean Pienaar lähtevät lapsineen tammikuun lopulla takaisin Taiwaniin.

Heidät siunataan matkaan maaseurakunnan kirkossa loppiaisena. Pienaarien uusi kotikaupunki Taiwanilla on Hsinchu. Se on taiwanilaisittain pieni, sillä asukkaita on vain Kaupunki on maan silicon valley, sillä siellä valmistetaan tietokoneita ja niiden osia.

Tehtaita on paljon ja vierastyöläisiä on runsaasti. Hanna Pienaar on toiminut vuodesta Taiwanilla ja auttanut vaikeuksiin joutuneita tyttöjä ns.

Uudet tehtävät odottavat saarivaltiossa uudella kaudella. Myös Sean aloittaa työnsä lähetyskentällä. Hän työskentelee teologisessa seminaarissa, jota Suomen Lähetysseura on tukenut jo kauan.

Sean on kotoisin EteläAfrikasta. Toinen osa tehtävistä on tavoittavaa maahanmuuttajatyötä. Maahan tulee ihmisiä Filippiineiltä ja Kiinasta.

Heitä tulee hoitamaan vanhuksia ja vaimoiksi taiwanilaisille miehille, Hanna Pienaar kertoo. Mieheni on asunut Taiwanilla kymmenen vuotta. Meillä on siellä ystäviä.

Sen ohessa teen maahanmuuttajatyötä ja mahdollisesti vankilatyötä. Maahanmuuttajille aion perustaa raamattu- ja rukouspiirejä sekä alfakursseja.

Heitä voisi kutsua jumalanpalvelukseen ja kotiin. On tärkeää muodostaa yhteisö. Monet maahanmuuttajat ovat yksinäisiä ja hyväksikäytettyjä. Perhe-elämä ei ole aina sopuisaa.

Tulijat hakevat paikkaansa yhteiskunnassa. Taiwanilla on monenlaisia uskontoja ja filosofioita. Kristittyjä on väestöstä viisi prosenttia.

Pääuskontona on sekoitus taolaisuutta ja buddhalaisuutta, jossa on monia jumalia. Myös konfutselaisuus on vahvoilla.

Se on lähinnä filosofia, joka antaa säännöt sosiaaliselle kanssakäymiselle. Hanna Pienaar tulee toimeen kiinan kielellä. Syvällisiin keskusteluihin en voi vielä uppoutua ja kielen kanssa on vielä paljon tekemistä, hän kertoo.

Hanna ja Sean Pienaar lähtevät lapsensa kanssa lähetystyöhön Taiwanille tammikuun lopulla. Perhe kävi syyskuussa Seanin kotikonnuilla Etelä-Afrikassa.

AarreKunnas Jukuri-torstait käynnistyvät Akselissa Jukurit ryhtyvät tuomaanAkselissa pelaajiaan kaupunkilaisten keskelle järjestämällä Jukuritorstai -tapahtumia.

Noin tunnin pituisessa tapahtumassa Hannu Häyhänen jututtaa paikalle saapuneita pelaajia ja pelin lopuksi arvotaan yleisölle vapaalippuja Jukureiden otteluihin.

Tavoitteena on tehdä pelaajia tutuksi kaupunkilaisille myös kaukalon ulkopuolella ja tilaisuuksia järjestetään torstaisin ainakin pudotuspeleihin saakka, kertoo tapahtuman yhtenä organisoijana toimiva Peku Pulkkinen.

Ensimmäinen tapahtuma järjestetäänAkselissa tänään kello 18 ja siihen saapuvat pelaajavieraiksi Pentti Nöyränen ja hiljattain ryhmään paluumuuton tehnyt maalivahti Tommi Nikkilä.

Etelä-Savon yrittäjiltä kylmiä pyyhkeitä valtiovallalle Etelä-Savon yrittäjäjärjestö moittii valtiovaltaa siitä, että se on dieselveron korotuksellaan murentamassa toimintaedellytyksiä Itä-Suomessa toimivilta vientiteollisuusyrityksiltä.

Suomen vientitulot ovat romahtaneet, investoinnit tulevaisuuteen ovat jäissä, kansainvälinen taantuma uhkaa Suomea ja julkisia palveluja rahoitetaan ottamalla lisää velkaa entisten päälle.

Ja näin edelleen vaikeutetaan koko yhteiskunnan tulorahoituksen kannalta tärkeimpien vientiyritysten kehittymistä, kasvua ja investointihalukkuutta.

Dieselveron nosto kohdistuu erityisesti pitkien etäisyyksien Itä- ja Pohjois-Suomeen. Veron vaikutus ajoneuvoa kohden on 9 —14 euroa.

Lisäksi uutena väestötappioalueiden pk-yritysten rankaisukeinona ja aluepoliittisena tekona on kuljetustuen pienentäminen 60 prosentilla, todetaan yrittäjäjärjestön kannanotossa.

Tuen tavoitteena on ollut juuri tasoittaa pienten ja keskisuurten yritysten pitkistä kuljetusmatkoista aiheutuvaa kustannusrasitetta.

Pohjois-Savon, Etelä-Savon ja Pohjois-Karjalan Yrittäjät kehottavat valtiovaltaa pikaisesti tekemään päätöksiä, joilla alueelle ja sen tulevaisuudelle tärkeiden tuotannollisten pienten ja keskisuurten yritysten kilpailukykyä kehitetään, ei vaikeuteta.

Kuljetustuen osalta tavoitteeksi tulee rakentaa Ruotsin mallin mukainen molempiin suuntiin kohdistuva ja kooltaankin Suomeen verrattuna lähes kymmenkertainen tukikokonaisuus.

Dieselveron korotus on alueelta vientiä harjoittaviin yrityksiin kompensoitava välittömästi pk-yritysten kilpailukyvyn säilyttämisen takia. Ulkona kaiken ikää -jumppa kutsuu nauttimaan talvesta Talviseen hapenpuutteeseen tarjoaa lääkettä Muistiluotsin tänään starttaava Ulkona kaiken ikää -liikuntaryhmä.

Kaikenkuntoisille sopivaa jumppaa ohjaa mikkeliläisille tuttu ikiliikkuja Anja Friari. Maksuttomat jumppahetket alkavat kello 9.

Yli kymmenen asteen pakkasilla tai muuten ikävien sääolojen vallitessa treenataan seurakuntakeskuksen sisätiloissa. Jumppa on avoin kaikille kevyestä liikunnasta kiinnostuneille ja niitä on tarkoitus järjestää läpi kevään toukokuun loppuun saakka.

Kävelyseuraa tai kyytiä matkalla jumppapaikalle ja takaisin tarvitsevat, voivat kysellä seurakunnana tarjoamaa vapaaehtoisapua. Yhdyshenkilönä vapaaehtoistyössä toimii tuomiokirkkoseurakunnan diakoniatyöntekijä Mari Ylönen, Hän on itse osallistunut muun muassa NewYorkin asemalla järjestettyihin turnauksiin ja vakuuttaa, ettei yleisön Tommi Nikkilä palasi Jukuri-paitaan Mikkelin Nyrkkeilijät pyrkii sinettiseuraksi H elmikuussa Mikkelissä pelattava Savcor Finnish Open aukoo squashille täysin uusia uria Suomessa.

Järjestäjät tuovat nimittäin turnauksen huippuottelut kauppakeskus StellanTähtitorille, jossa pelaajat mittelevät viikonlopun ajan keskinäistä paremmuuttaan Antwerpenistä saapuvan kokolasikentän sisällä.

Näin kaikilla helmikuun toisen viikonlopun aikana kauppakeskuksessa asioivilla on mahdollisuus pysähtyä ohi kulkiessaan seuraamaan hetki kansainvälisen huipputason squashia.

Tällä tavalla saamme lajille uutta yleisöä, luettelee kilpailun johtaja Heikki Teräsvirta syitä Stellan valloittamiselle. Turnauksen järjestäjät ovatTeräsvirran mukaan suunnitelleet aiemminkin turnauksen tuomista lähemmäs ihmisiä, mutta Stellan kaltaista paikkaa ei ole ollut aiemmin tarjolla.

Turnauksen vakiovieraisiin lukeutuva ja ykköspelaajaksi Squash valtaa Stellan viikonlopuksi helmikuussa liikkuminen häiritse pelaajien keskittymistä.

Tämä on moderni tapa viedä lajia eteenpäin ja vie samalla myös tätä turnausta eteenpäin. Täällä on todella upeat puitteet ja tänne on tulossa todella hienot kilpailut, suitsuttaa Tuominen.

Kolme kertaa aiemmin turnauksen voittanut Tuominen tulee Mikkeliin pelkästään voitto mielessään. Se on ymmärrettävääkin, koska ainoastaan voitto toisiTuomisen ottelukohtaiseksi keskiarvotavoitteekseen asettaman määrän rankingpisteitä.

No finaalikin vielä menee juuri ja juuri, Tuominen kertoo. Tuomisen ohella ovat suomalaispelaajista pääsarjaan päässeet Henrik Mustonen ja villillä kortilla mukaan päässyt Matias Tuomi.

Karsintojen kautta pääturnaukseen varattuja kolmea paikkaa hakevat muun muassa isäntäseuran Markus Vanhanen, Erno Teitti ja Tuomas Häkkinen.

Uutta on Savcor Openissa sekin, että tällä kertaa miehet ja naiset pelaavat samaan aikaan. Naisten sarjan ilmoittautuminen päättyy ensi tiistaina, mutta Juha Pekonen uskoo, että 6 US dollarin palkintosumma saa pelaajakaavion täyttymään.

Osanottonsa on varmistanut jo Mikkelin Squashin oma kasvatti SaaraValtola ja mukaan on tulossaSuomennuortennaispelaajien kirkkain tähti Emilia Soini, joka tullee olemaan seuraavalla Euroopan rankinglistalla oman ikäluokkansa kolmonen.

Kari Liikanen Mikkeliläiset kääntävät uuden sivun suomalaissquashin historiassa Olli Tuominen uskoo Stellan tarjoavan upeat puitteet helmikuiselle squashturnaukselle.

KariLiikanen Mikkelin Nyrkkeilijät ry. Yksi keskeinen tavoite ensi vuodelle on viedä loppuun Nuori Suomi Sinettiseura -hanke. Se toimisi omalta osaltaan lasten ja nuorten ohjaamiseen sekä valmennuksen laadun vakuutena.

Kilparyhmänsä jäsenille seura tarjoaa ammattitaitoista valmennusta, joka mahdollistaa menestymisen aina maaottelutasoa myöten. Kotikehässä mikkeliläisnyrkkeilijöitä nähdään kuluvan kuun Muille liikunnan harrastajille MiNy tarjoaa kuntonyrkkeilyä eritasoisissa ryhmissä harrasteja kuntoliikuntamuotona.

Mikkelin Nyrkkeilijöiden puheenjohtajana jatkaa Heikki Hokkanen ja varapuheenjohtajana Olli Miettinen.

Tällaisina pimeinä hetkinä minua inspiroi tarina Situationistisen internationaalin Opiskelijaelämän köyhyydestä -pamfletin julkaisusta vuonna Strasbourgin yliopiston ylioppilaskunnan luottamuspaikoille nousi lähinnä yleisen apatian johdosta joukko radikaaleja opiskelijoita, jotka painattivat ylioppilaskunnan varoilla suuren määrän pamflettia ja jakoivat sitä lukuvuoden avajaisissa.

Koko ylioppilaskunta lakkautettiin oikeuden määräyksellä ja pamfletti ryhtyi elämään omaa elämäänsä, toimien vuoden suurien mullistuksien keskeisenä innoittajana ympäri maailman.

Näin ei ehkä voisi kuvitella tapahtuvan lähiaikoina HYY: Tällä on tietysti etunsa: Suomen poliittisen johdon ovat pitkälti miehittäneet entiset opiskelijapoliitikot, jotka kuuntelevat mahdollisia seuraajiaan yllättävän kärkkäästi.

Kaukaisempikin historia tukee tätä: Ehkä juuri tätä kautta voi ryhtyä. Ylioppilaskunnat ja SYL ovat vaikutusvaltaisia ja ajoittain tehokkaita lobbaus- ja tukisysteemejä, joiden toiminnan sisältöä sanelevat niissä toimivat ihmiset.

Jos radikaali vasemmistolainen ääni puuttuu, nämä resurssit luovutetaan täysin oikeistolaisten poliittisten broilereiden ja ympäripyöreiden hymistelijöiden käsiin.

Ei pidä tietystikään korostaa liikaa näiden instituutioiden merkitystä. Jähmeät rakenteet eivät voi ikinä korvata sitä oikeaa opiskelijaliikettä: Instituutiot voivat kuitenkin toimia tällaisen toiminnan tukena ja mahdollistajina.

Jos rakenteisiin vaikuttamisella vapautetaan opiskelijan aikaa ja energiaa taistelusta Kelan tukihakemusten tai vuokranmaksun kanssa mielekkäämpään elämään, kuten vaikkapa yhteiskunnalliseen kamppailuun, itseilmaisuun tai elintärkeään joutenoloon, on se vaivannäön arvoista.

Syvällinen yhteiskunnallinen muutos vaatii toimintaa jokaisella rintamalla. Opiskelijapolitiikalla yksin saadaan tuskin mitään kumouksellista aikaan, mutta se voi toimia elintärkeänä osana laajempaa kamppailua.

Polkupyöräilyä voidaan puolustaa niin monenlaisilla argumenteilla, varsinkin helsinkiläiselle opiskelijalle, että joukkoon mahtuu väkisinkin liuta mätiä omenia.

Pyöräilyn hehkutetaan olevan terveellistä, halpaa, kivaa, kätevää, jopa tyylikästä, ja näin tehdessä ollaan usein myös oikeassa. Näissä toteamuksissa sinänsä ei ole mitään vikaa, niitä vain korostetaan aivan liikaa suhteessa niiden tärkeyteen.

Enemmän huomiota pitäisi kiinnittää pyöräilyn tärkeämpiin, tarkemmin sanottuna poliittisiin aspekteihin: Luulitko todella, että pyöräilyssä oli kyse sinusta?

Pyöräilyn ympäristövaikutukset ovat ilmeisen minimaaliset, kasvihuonekaasupäästöt muodostuvat lähinnä pyörän valmistuksessa ja pyöräilijän ruokkimisessa.

Hyvin pidettynä pyörä kestää vuosikymmeniä, ja kun vielä tyydytät kasvaneen energiantarpeesi kasvisruualla, hupenevat ilmastovaikutukset lähes olemattomiin.

Pyöräilyyn siirtymisen myötä meluhaitat, hiukkaspäästöt ja liikennekuolemat vähenevät, mistä kiittää ihmisten lisäksi myös muu kaupunkia asuttava fauna.

Myös tarvittava infrastruktuuri on hyvin kevyttä verrattuna vaikkapa moottoriteihin, huoltoasemiin ja maanalaisiin parkkihalleihin.

Näin ollen pyöräilijä on siis aina myös viherpiipertäjä, halusi tai ei. Pyöräily yleensäkin on hyvin epähierarkista ja vapaata, eikä siihen liity ajokortin, rekisteröinnin, matkakortin tai edes henkilöllisyystodistuksen kaltaista kontrollia.

Pyöräilyyn taipuvat myös monenkirjavat kehot ja sukupuolet, kun perinteisen jaon miesten ja naisten pyöriin sivuuttavat sulavasti mitä erilaisimmat menopelit nojafillarista tallbikeen ja kolmipyörästä tandemiin.

Tätä vasten peilattuna etenkin henkilöautoon, tuohon maskuliiniseen statussymboliin ja kaupunkitilan dominoinnin välineeseen, liittyvät hierarkiat tulevat paremmin näkyviin.

Edistämällä pyöräilyä olet siis mukana luomassa huomattavan paljon monimuotoisempaa, vapaampaa ja turvallisempaa tilaa.

Tila ei kuitenkaan muutu kuin pinnalta, jos sen uudistukset suunnitellaan entiseen malliin, mikä Helsingin tapauksessa tarkoittaa yksityisautojen ylivaltaa.

Autoja ei vain voi olla mainitsematta, kun puhuu kaupunkipyöräilystä. Miksi puolentoista kilometrin päässä ydinkeskustasta alkaa moottoritie?

Miksi jokaista kolmea asuntoa kohden pitää olla kaksi autopaikkaa? Miksi Hämeentiellä ylipäänsä saa ajaa yksityisautolla?

Asuntojen hintoihin kytketyt autopaikat tulevat myös autottomien maksettavaksi, halusivat tai eivät, ja loputtomien tyhjillään seisovien toimistotilojen konvertoiminen asuinkäyttöön hankaloituu huomattavasti, kun niiden potentiaalisten asukkaiden hypoteettisille citymaastureille pitäisi louhia valtavia halleja maan alle.

Eikö Olympiastadionin parkkiaavikollekaan olisi mitään fiksumpaa käyttöä? Autokaupungille on kuitenkin vaihtoehtoja. Autottoman päivän keksijänä tunnettu Eric Britton kävi keväällä Helsingissä puhumassa tasa-arvoisen kaupunkiliikenteen puolesta, jossa se yksi prosentti liikkuu samalla tavalla kuin loput 99, eikä liikenne pönkitä hierarkioita vaan purkaa niitä.

Tavoitteet on syytä asettaa korkealle, ja Helsinki onkin jo luvannut nostaa pyöräilyn osuuden liikenteestä 15 prosenttiin vuoteen mennessä sekä vaatinut liikennesuunnittelun jatkossa pyrkivän autoilun vähentämiseen.

Kauniiden sanojen täytäntöönpanoksi tarvitaan kuitenkin huomattavasti enemmän poliittista tahtoa ja niin taloudellista, hallinnollista kuin kaupunkitilallistakin priorisointia.

Yksityisautoilua täytyy rajoittaa jalankulun, pyöräilyn ja joukkoliikenteen eduksi esimerkiksi ruuh-.

Pyöräilystä tulee tehdä helpompaa ja turvallisempaa erottamalla se selkeämmin omaksi liikennemuodokseen myös katujen rakenteissa.

Autoedut ja bensakorvaukset tulee vaihtaa työsuhdebussilippuihin ja ilmaisiin aamiaisiin työmatkapyöräilijöille.

Tarvitaan massiivisia tulonsiirtoja autoilijoilta ei-autoilijoille päinvastaisen nykytilanteen sijaan. Tässä vaiheessa voi mieleen hiipiä kysymys, miksi yksittäisen opiskelijan tarvitsisi vaivautua pyörän selkään kenenkään muun kuin itsensä vuoksi, kun suuret päätökset selvästi tehdään ihan muualla kuin aamulla eteisessä.

On turha kuvitella, että nämä päätökset syntyvät itsestään. Joka kerta kun fillaroit kaupungissa, otat tilaa autoilta, pakotat nii-.

Kiinnostavammaksi asia käy, kun siirrytään tarkastelemaan pyöräilyn epäsuoria sosiaalisia ja yhteiskunnallisia vaikutuksia. Tasa-arvonäkökulmasta polkupyörä on lähes ihanteellinen kulkuväline.

Pienellä vaivannäöllä valpas dyykkari saa fillarin alleen ilmaiseksi aivan luvallisin keinoin pyörävarkaus sen sijaan on alhainen teko.

Tsygäily on siis parhaimmillaan mahdollista käytännössä kokonaan rahatalouden ulkopuolella, ehkä lukon hankkimista lukuun ottamatta.

Kunnossapitokaan ei ole tilin saldosta kiinni, jos sukeltaa kaupungin DIY-pyöräskeneen esimerkiksi Pyöräpajalla Vallilassa tai Säätämöllä Domus Gaudiumin uumenissa; näissä epäkaupallisissa tiloissa pääsee ilmaiseksi käsiksi työkaluihin ja saa vieläpä tarvittaessa asiantuntevaa opastusta.

Jos se on rikki, laita se kuntoon; apua saa kyselemällä. Jos pyörää ei ole, käy esimerkiksi Kierrätyskeskuksessa, poliisin huutokaupassa tai kurki roskalavoille.

Vaikka ajatus pelottaisi, se on tutkitusti turvallisempaa kaikille; autoilijat näkevät sinut paremmin ja ottavat sinut vakavammin osana liikennettä.

Huomioi kaikki muut olennot, niin edistät parempaa pyöräilykulttuuria. Toimivat jarrut, lamput ja heijastimet tekevät pyöräilystä turvallisempaa, täydet renkaat ja öljytyt ketjut kevyempää ja kivempaa.

Polkemalla säässä kuin säässä luennolle teet siitä mahdollista muidenkin silmissä ja madallat heidänkin pyöräilykynnystään.

Vaikuttamalla asenteisiin luot ilmapiiriä, joka vauhdittaa pyöräilyn edistämistä katujen lisäksi myös kabineteissa. Päättäjätkin ovat kaupunkilaisia, ja altistuvat katukuvalle siinä missä muut; jos se on täynnä pyöräilijöitä, on nämä pakko ottaa huomioon.

On kuitenkin tärkeää muistaa, että pelkkä pyöräily on — vaikkakin jo sinänsä suuri teko — vain pieni osa siitä, mitä asian eteen voi tehdä. Kuukausittain järjestettäville Kriittisille pyöräretkille osallistuu satamäärin pyöräileviä mielenosoittajia, ja niin media kuin Kaupunkisuunnitteluvirastokin ovat niistä hyvin kiinnostuneita.

Yksittäisten pyöräilijöiden innostuksesta syntyneet pyöräilyillat ovat koonneet Sitvasin omaan järjestötilaan Kupoliin pyöräväkeä opiskelijoista ja pyöräläheteistä aina kaupungin virkamiehiin asti pohtimaan pyöräilyn edistämistä yhdessä.

Kaikissa vaaleissa on ehdolla niitä, jotka ajavat pyörä ily ä, ja niitä jotka eivät, eivätkä HYY: HYY on lähes 30 opiskelijan suuna merkittävä ääni kaupungissa yliopistoa tietenkään unohtamatta , jos vain pistämme sen puhumaan.

Sitvaskin on pyöräaktivismiin hyvä paikka HYY-vaikuttamisen, pyörätapahtumien ja tällaisten kirjoitusten muodossa. Tältä kannalta katsottuna pyöräilyssä on kuin onkin kyse juuri sinusta.

Äänestämällä jaloillasi teet kaupungista puhtaamman, turvallisemman ja tasa-arvoisemman, vähennät hiilipäästöjä ja voit itsekin paremmin.

Mitä enää mietit, satulaan siitä, hop! Kulttielokuva Jurassic Park tuli teattereihin vuonna Elokuva kertoi eläinpuistosta, jossa dinosaurukset herätettiin henkiin kloonaamalla.

Puiston oli tarkoitus olla turvallinen ja kontrolloitu, mutta turvajärjestelmien pettäessä dinosaurukset muodostivat arvaamattoman uhan saaren ihmisille.

Kun Jurassic Park ilmestyi, Neuvostoliitto oli vasta hajonnut. Pohjois-Atlantin puolustusliitto eli NATO oli yhtäkkiä asemassa, josta se muodosti maailman suurimman sotilaallisen voiman vailla vaaraa kilpailijoista.

Natosta kehittyi tyrannosauruksen kaltainen peto, jonka käyttäytymistä ei voitu enää kontrolloida. Viimeisinä vuosikymmeninä NATO ei ole ollut enää puolustusliitto vaan aktiivinen sotatoimija, joka taistelee maailmalla Yhdysvaltojen ja muiden länsimaiden poliittisten intressien puolesta.

Vaikka kylmä sota olikin epävakaata ja vaarallista aikaa, se kuitenkin rajoitti Naton toimintamahdollisuuksia. Nato nousee suomalaisessa poliittisessa keskustelussa esiin aika.

Liittosuhteista on pidetty jo pitkän aikaa hyvää huolta lähettämällä valtion edustajia NATOn huippukokouksiin.

Vaikka suurin osa suomalaisista vastustaa Natoon liittymistä, maata on silti ajettu määrätietoisesti kohti sotilasliittoa.

Politiikassa NATO on kuuma peruna, mutta aiheesta ei tunnu syntyvän kunnollista keskustelua. Presidentinvaaleissa Paavo Arhinmäki pyrki nostamaan NATOn keskusteluun, mutta aiheeseen suhtauduttiin hyvin penseästi, ikään kuin vältellen koko teemasta puhumista.

Liittosuhteista on kuitenkin pidetty jo pitkän aikaa hyvää huolta lähettämällä valtion edustajia NATOn huippukokouksiin. Maaliskuussa Suomi oli ensimmäisenä NATOon kuulumattomana maana isännöimässä puolustusliiton seminaaria.

Seminaari järjestettiin Kalastajatorpalla Munkkiniemessä ja se poiki aktiivista kansalaistoimintaa. Sotilasliiton vastaiseen toimintaan kuului myös kokouspaikalle johtaneen kadun blokkaaminen ketjuin ja banderollein.

NATO ei ole tervetullut Suomeen. Suomessa NATOa vastaan on toimittu pitkään aktiivisella kansalaistoimin-. Lukuisat järjestöt ovat ylläpitäneet kampanjoita ja poliittista toimintaa myös aikoina, kun aihe ei ole ollut suuremmin esillä yleisessä keskustelussa.

NATOn vastainen poliittinen työ on ollut onnistunutta, sillä se on ollut alituiseen aktiivista eikä ole tyytynyt ottamaan reaktiivista roolia.

Vain vuosien ja välisenä aikana puolustusministerin salkku ei ole kuulunut kummallekaan näistä kahdesta puolueesta.

Tästä huolimatta NATOn kannattajien poliittinen työ on ollut hankalaa. Vaikka Kokoomuksessa ja RKP: Oikeiston poliittinen työ on ollut erittäin määrätietoista ja kärsivällistä.

Se on myös perustunut tiiviiseen puolueiden väliseen yhteistyöhön. Niin kauan kuin parlamentaarisella tasolla puolustuspolitiikkaa hallit-.

Suomessa Aseistakieltäytyjäliitto on järjestänyt useita Naton vastaisia mielenosoitusmatkoja Eurooppaan. Edellinen järjestettiin viime keväänä, kun bussillinen suomalaisia ja ruotsalaisia aktivisteja matkusti Brysseliin Nato Game Over -tapahtumaan.

Tapahtuma oli belgialaisen rauhanjärjestön Vredesactien järjestämä ja siinä yritettiin tunkeutua piikkilanka-aitojen yli Naton päämajan alueelle. Poliisi oli varustautunut koirin, hevosin ja vesitykein interventiota vastaan.

Aktivistit olivat sitoutuneet väkivallattomuuteen, mutta se ei estänyt poliiseja käyttämästä pippurikaasua.

Poliisi pidätti tapahtuman yhteydessä lähes aktivistia. Tavallisesti NATOn vastainen toiminta kohdistuu itse puolustusliittoon. Seuraavan kerran kun NATO kokoontuu Suomessa olisi poliittista toimintaa syytä kohdistaa puolustusliiton lisäksi myös sen suurimpiin ja vaikutusvaltaisimpiin tukijoihin: Suomi ei ole vielä allekirjoittanut NATOn jäsenyyttä.

On tärkeää, että aktiivisella kansalaistoiminnalla taataan ettei jäseneksi liitytäkään. Helsingin urbaani kulttuuri kätkee sisäänsä kaikkea villivihannespiireistä graffiteihin, ja taiteilijoiden vapaista taidetiloista Kiasman sarjakuvatyöpajoihin.

Helsingin kulttuuritarjonta on epäilemättä Suomen monipuolisin. Tekemistä on niin paljon, että moni tilaisuus jää suurelta yleisöltä huomaamatta tapahtumapaljouden keskeltä.

Helsingissä voi harrastaa kaikkea salapuutarhojen istuttamisesta robottien rakenteluun. Massiivisten kansallisten kulttuurilaitosten varjossa tapahtuu paljon kiinnostavaa.

Monet Helsingin vaihtoehtoisista kulttuuritapahtumista ovat paremmin tunnettuja ulkomailla kuin Suomessa. Useimmat niistä ovat myös kansainvälisempiä kuin asemansa vakiinnuttaneet hyvin rahoitetut taidelaitokset.

Pixelache on Helsingistä liikkeelle lähtenyt uuden taiteen festivaali, joka on laajentunut sittemmin kansainväliseksi.

Nykyään Pikseliähkyn sisarfestivaaleja on muun muassa Kolumbiassa, Pariisissa ja Dakarissa. Festivaalin sisartapahtumia järjestetään tällä hetkellä jo neljällä eri mantereella.

Viime vuonna Pikseliähky perusti rahalaboratorion, joka loi Suomenlinnalle oman rahayksikön. Kuulaksi nimetyn valuutan käyttöönotto kuitenkin kariutui oman rahayksikön käyttöönottoon liittyvään epäilyyn ja byrokratiaan.

Festivaalin yhteydessä toimii kokeellisen kulttuurin ideoita kehitte-. Toisaalta nimen versity-sana tarkoittaa myös diversityä eli monipuolisuutta ja epämuodollisuutta.

Pixelversityssä voi opiskella esimerkiksi kaupunginosissa syntyvää luovaa pöhinää, ekologisen tiedon keräämistä tai Helsingin kaduilla piileviä virtuaalitodellisuuksia.

Tänä vuonna Pixelversity on järjestänyt muun muassa kierrätykseen ja roskakulttuuriin keskittyvän Trashlab-roskalaboratorion, jossa perehdytään kierrätykseen, tuhlauskulttuuriin, roskien filosofiaan ja turhien esineiden uusiokäyttöön.

Pikseliähkyn tavoin myös Trashlab on luonteeltaan kansainvälinen ja toimintaa järjestetään Suomen ohella myös muissa Itämeren maissa.

Osallistujia on ympäri maailmaa. Toisenlaista vaihtoehtokulttuuria Helsingissä edustaa taiteilijavetoinen galleria Oksasenkatu Galleriaa ylläpitävän taiteilijakollektiivin jäsen, kuvataiteilija Nestori Syrjälä kertoo, että tila pyrkii esittämään ja tekemään taidetta ilman kaupallisia intressejä.

Oksasenkatu 11 toimii samalla tavoin kuin taidegalleriat, mutta haluaa irtisanoutua gallerioiden kaupallisista toimintaperiaatteista. Tila ei peri taiteilijoilta vuokraa ja taiteilijakollektiivin jäsenet valitsevat itse mielenkiintoisimmat taideteokset.

Myös Oksasenkatu 11 on kansainvälisempi kuin yksikään suuri taideinstituutio. Syrjälän mukaan yli puolet tilan näyttelyistä ja tapahtumista on ollut kansainvälisten taiteilijoiden toteuttamia.

Monet Suomessa vierailevat kansainväliset kuvataiteilijat valitsevatkin näyttelypaikaksi kaikista mahdollisista tiloista juuri Oksasenkadun. Myös lähiseudun asukkaita on alkanut kiinnostaa vaihtoehtoisen taiteen esittämispaikan tarjonta.

Kaikki Helsingin alakulttuurit eivät ole jääneet näkymättömiksi kaupungissa. Osa niistä on saanut myös julkista tunnustusta.

Yksi nykyään paremmin tunnetuista entisistä alakulttuuritapahtumista on tietokonefestivaali Assembly. Assembly kerää tuhansia tietokoneharrastajia ympäri maailmaa kolmeksi vuorokaudeksi tietokoneidensa ääreen Hartwall-areenalle.

Vaikka suuri osa vierailijoista tulee vain pelaamaan tietokonepelejä ja surffailemaan, on joukossa myös vakavia demoscenen harrastajia, joita kiinnostavat pelaamista enemmän demot eli itsetehdyt tietokoneohjelmat, jotka tuottavat animaatioita ja musiikkia.

Visuaaliset demot ovat saaneet huomiota myös oman alakulttuurinsa ulkopuolella. Demoscenen ulkopuolella kuvataiteilijana työskentelevä Pilvari Pirtola on kuratoinut Kiasmalle demosceneä käsittelevän demowall-tapahtuman.

Aikaisemmin näkymättömistä demoscene-tapahtumista ovat nykyään innostuneet myös suuret yhtiöt, ja sponsoreiden kilpailuihin kustantamien palkintojen arvo lasketaan tuhansissa euroissa.

Pirtola harmittelee, ettei Helsingissä noteerata muita kuin ison rahan tapahtumia, vaikka kansainvälistä kiinnostavaa kulttuuria on kaupungissa tarjolla jatkuvasti.

Kansainvälisestä kulttuurista ja nykytaiteesta pääsee siis nauttimaan Helsingissä helposti. Lisää netissä zz Pixelache eli Pikseliähky http: Aukioloajat ja tapahtumatiedot nettisivulla.

Moninainen akateeminen tutkimusyhteisö tuottaa monipuolisempaa tietoa ja vastaa paremmin yhteiskuntamme tarpeisiin.

Luokkaan kuuluminen ei ehkä ole ongelma niille, joilla on etuoikeus olla välittämästä siitä - Beverly Skeggs Suomalainen koulutuspolitiikka rakentuu ajatukselle koulutusmahdollisuuksien turvaamisesta perhetaustasta riippumatta.

Rakenteelliset ratkaisut, kuten maksuton koulutus, eivät kuitenkaan poista luokan, sukupuolen ja kasvatusympäristön vaikutusta akateemisen uran sekä elämän rakentamiseen.

Sukupuoli ja luokka ovat identiteetin luomisen tukipilareita: Ne ovat elämän kehyksiä, joista ihminen ei yksin voi vapautua. Sukupuoli ja luokka vaikuttavat yksilön toimintamahdollisuuksiin ja kokemuksiin, sekä osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollisuuteen.

Isobritannialaisen sosiologi Beverly Skeggsin mielestä luvun diskursiiviset luokka-asemat ovat yhä ajankohtaisia. Becoming Respectable vuodelta hän osoittaa, että työväenluokkaan kuuluvat naiset eivät halua identifioitua luokkataustansa mukaan.

Tämän hän selittää työväenluokan historiallisella diskursiivisella konstruktiolla: Kun muut mielsivät tutkimuksen naiset työväenluokkaan kuuluviksi, se vaikutti negatiivisesti heidän omakuvaansa.

Skeggsin mukaan luokan näkymättömäksi tekeminen. Ennen luokkaeroja tarvittiin valtasuhteiden vahvistamiseksi.

Nykypäivän vähäinen kiinnostus luokkia kohtaan viittaa siihen, että luokkaerot ovat institutionalisoituneet ja vakiintuneet. Savagen mukaan keskiluokka hallitsee julkisuutta ja politiikkaa, sekä kulttuurisia ja yhteiskunnallisia arvoja.

Keskiluokka on siis saavuttanut kulttuurisen hegemonian nykypäivän yhteiskunnassa. Tämä näkyy myös feministisessä teoretisoinnissa, jossa luokkakysymykset on pitkään jätetty käsittelemättä.

Skeggs arvelee tämän johtuvan keskiluokan akateemisesta valtaasemasta. Henkilöt, jotka ovat muokanneet viime vuosikymmenien feminististä teoriaa, eivät ole kokeneet tai tunteneet luokan vaikutusta samalla tavalla kuin sukupuolen.

Iso-Britanniassa on tutkittu luokan, sukupuolen ja koulutuksen yhteyttä paljon Suomea laajemmin. Sarah Evansin tutkimuksesta selviää, että nuoret työväenluokkaiset naiset investoivat feminiinisyyteensä saavuttaakseen kulttuurista hyväksyntää.

Evans tutki vuonna nuorten korkeakouluissa opiskelevien työväenluokka-taustaisten naisten. Feminiinisyyteen investointi tarkoitti, että naiset ottivat opiskellessaan hyvin perhekeskeisen naisroolin.

Opintojen tavoitteena oli taata mahdollisuus vakaan toimeentulon hankkimiseen, jonka naiset voisivat tulevaisuudessaan jakaa vanhempiensa, isovanhempiensa ja oman perheensä kanssa.

Kyseiset naiset eivät hakeneet oikotietä pois luokkataustastaan, vaan kokivat vahvoja siteitä paikallisen yhteisön kanssa.

Evansin mukaan nämä nuoret naiset olivat tietoisia tilanteestaan ja hyvin rationaalisia. He käsittivät, että heillä oli marginaalisesti taloudellista ja kulttuurista pääomaa.

Täten naiset valitsivat koulutuksensa valmistumisen jälkeisten työllisyysmahdollisuuksien sekä lyhyen työmatkan mukaan.

Tämän lisäksi naiset kokivat, että eliittiyliopistot olivat heille saavuttamattomissa eivätkä tämän takia antaneet akateemisen kunnianhimon ohjata koulutusvalintojaan.

Vaikka Iso-Britannia on etenkin korkeakoulutuksen kannalta kärjistyneempi luokkayhteiskunta kuin Suomi, on samankaltaisia tuloksia saatu myös kotimaisista tutkimuksista.

Tarja Tolonen on tutkinut suomalaisten nuorten työväenluokka-taustaisten aikuisten suhdetta paikalliseen yhteisöön ja heidän kulttuurista ja sosiaalista pääomaansa.

Samoin kuin Evansin, Tolosen tulokset osoittavat, että perheenjäsenten koulutus vaikuttaa nuorten koulutustason valintaan, ja että kyseiset nuoret jäävät huomattavasti keskiluokkaisia nuoria useammin asumaan kotipaikkakunnalleen.

Monet suomalaiset työväenluokkaisten naisten suhdetta koulutukseen ja omaan luokkataustaansa käsittelevät tutkimukset on tehty nuorista omaa luokkataustaansa uusintavista naisista.

Se käsittelee niin nuorempien kuin vanhempien yliopistossa opiskelevien työväenluokkaisten naisten ja heidän perheidensä suhdetta koulutukseen. Käyhkö keskittyy luokan kokemukseen sekä niihin osatekijöihin, jotka ovat vaikuttaneet naisten koulutusvalintaan.

Kuten Evans, myös Käyhkö päätyy siihen, että yliopisto-opiskelu ei ollut itsestäänselvyys tai itsetarkoitus naisille. Myöskään suomalaiset naiset eivät ole opiskelleet ai-.

Monet naisista perustelivat opintojaan lukemisesta pitämisellä sekä tiedonjanolla. Kukaan ei maininnut halua katkaista suhdettaan luokkataustaansa.

Päinvastoin kuin Evansin tutkimuksessa, nämä naiset eivät opiskelleet saavuttaakseen paremmat olosuhteet perheelleen.

Monet heistä eivät itse asiassa halunneet mainita opinnoistaan sukulaisilleen, jottei heitä syyllistettäisi halusta olla jotain erikoista.

Myös luokan yhteys sukupuoleen on huomioitava. Yksilön identiteetti ja asema yhteiskunnallisissa hierarkioissa eivät koskaan perustu yksinomaan yhteen rakenteeseen.

Niin luokka kuin sukupuolikin vaikuttavat erinäisten pääomien muotojen saavuttamiseen, minkä takia näitä eri rakenteita on hyvä käsitellä yhdessä.

On kuitenkin myönnettävä, että luokkataustasta riippuen nuorilla on niin erilaiset lähtökohdat, tulevaisuuden odotukset ja suhde lähiympäristöönsä, että se väistämättä vaikuttaa koulutukseen hakeutumiseen.

Vaarana on, että samalla kuin suomalaisen korkeakoulutuksen määrää vähennetään, akateemisen yhteisön keskiluokkainen hegemonia kasvaa.

Miksi meidän on vaadittava enemmän? Perustulosta on kehkeytynyt uuden vuosituhannen vasemmistolaisen politiikan avain.

Kaksi tapahtumaa luvun alussa, Neuvostoliiton romahtaminen ja tästä osittain johtunut lama, veivät pohjan silloiselta reformivasemmistolta. Konkreettinen ja vaikutusvaltainen markkinakapitalismin haastaja katosi, ja pohjoismaisen hyvinvointivaltion laajentaminen loppui rajuun supistukseen.

Tätä on seurannut parikymmentä vuotta visiotonta, reaktiivista eipäs-politiikkaa, jossa parlamentaarinen vasemmisto puolustaa saavutettuja etuja jatkuvasti huonommalla menestyksellä.

Nyt kuitenkin vaikuttaa siltä, että uusi punainen lanka on löytynyt. Paperilla perustulo mahdollistaa kaikenlaiset vasemmistofantasiat: Onhan toimeentulon ja elämänrytmin sitominen työhön ollut yksi keskeisimmistä hallitsevien luokkien käyttämistä sortomekanismeista jo tuhansia vuosia.

On kutkuttavaa kuvitella, miten kumouksellinen vaikutus kaikkiin elämän osa-alueisiin tällä vapautumisella voisi olla.

Siitä ei pidä maalata liian ruusuista kuvaa, koska piru piilee yksityiskohdissa. Pahimmillaan perustulo voisi näennäisparannuksena romuttaa hyvinvointivaltion loputkin rippeet ja ajaa vähäosaiset yhä ahtaammalle.

Kokonaisvaltaisempaa agendaa hahmoteltaessa avainkysymyksiä ovat suhteemme työhön, kontrolliin ja julkiseen sektoriin.

Ilmeisin kysymys on perustulon suuruus. Ihmisarvoiseen elämiseen riittävä perustulo vapauttaisi epämielekkäästä palkkatyöstä ilman työttömyyden stigmaa ja kafkamaista paperirumbaa.

Työntekijöiden neuvotteluasema paranisi, kun he tietäisivät etteivät kieltäytyessään putoaisi tyhjän päälle.

Ihmiset vapautuisivat toteuttamaan itseään vailla tulospaineita, olisi kyse sitten. Vaihtoehtona on elämiseen riittämätön perustulo, joka sekin toki keventäisi byrokratiaa ja poistaisi pahimpia kannustinloukkuja, mutta pitäisi ihmiset edelleen elinkeinoelämän talutusnuorassa ja Kelan hammasrattaissa.

Toimeentuloa olisi kuitenkin pakko täydentää joko työllä tai tarveharkintaisilla tuilla. Niukemmalla mallilla onkin hyvin erilainen kaiku, eivätkä yhteiskunnan valtasuhteet muuttuisi sen myötä juuri mihinkään.

Näissä malleissa on sentään oletettu vastikkeettomuus, joka yleensä liitetään perustulon käsitteeseen.

On myös väläytelty malleja, joissa perustulosta maksettaisiin lähtökohtaisesti vain osa, lopun ollessa sidoksissa työssäkäyntiin tai opiskeluun.

Tällaisessa tapauksessa on kuitenkin tultu jo varsin kauas perustulon ydinajatuksesta, ja kansalaispalkka voisi olla kuvaavampi termi.

Rahallinen hyötykään ei takaa todellista yhteiskunnallisen tai edes taloudellisen aseman parannusta, kun perustulon myötä tulisi varmasti muitakin muutoksia, joiden vaikutuksia on vaikea ennustaa.

Esimerkiksi julkisen terveydenhuollon karsiminen, joukkoliikenteen hintojen roima nostaminen tai ruuan arvonlisäveron korotukset voisivat helposti hotkaista uudistuksessa voitetut roposet, varsinkin jos niitä on vähän.

Meillä on toki YTHS, opiskelijaliput ja ateriatuki turvanamme, mutta opiskelijat ovat samassa veneessä myös kaikkien muidenkin pienituloisten kanssa.

Parhaimmillaan perustulo mahdollistaisi opiskeluun keskittymisen ilman työssäkäynnin pakkoa tai opintopistepaniikkia.

On vaikea arvioida, kuinka monelta väkisin oksennetulta kirjatentiltä tämä helpotus säästäisi, tai miten suhtautumi-.

Se loisi myös paineita parantaa etenkin matalapalkkaisten alojen työehtoja, kun joka hanttihommaan ei aina löytyisikään opiskelijaa, jolle kelpaa pakon edessä mikä tahansa paskaduuni.

Kansainvälisten opiskelijoiden asemaa on myös pidettävä esillä, kun yksityiskohtia sorvataan. Miten käy Suomeen opiskelemaan saapuvien sosiaaliturvan?

Kysymys perustuloon oikeutettujen rajaamisesta on tietenkin paljon laajempi ja mutkikkaampi. Edessä on suuri julkinen vääntö, josta tuskin tulee kaunista katsottavaa.

Jos me emme siinä keskustelussa pidä myös kansainvälisten opiskelijoiden puolia, ei sitä tee kukaan muukaan. Tie perustuloon on vielä pitkä, ja mitä paremman mallin haluamme, sitä enemmän meidän on tehtävä töitä sen eteen.

Opiskelijatoiminnan lisäksi tarvitaan lisää julkista keskustelua, rohkeita avauksia ja mallien taustalla olevien arvojen perkaamista esiin.

Presidentinvaaleissa Paavo Arhinmäki pyrki nostamaan NATOn keskusteluun, mutta aiheeseen suhtauduttiin hyvin penseästi, ikään kuin vältellen koko teemasta puhumista. Barnumin rakkauden kohde, Michelle Williamsin esittämä Charity, on lähtöisin rikkaasta perheestä, ja tässä maailmassa vain asemalla ja kukkaron sisällöllä on väliä. Kasvu on sakannut koko eurohistorian ajan. Hän on opiskellut musiikin teoriaa ja klassista laulua ja laulanut vuosia oopperakuorossa. Se free slots excalibur koko sarjan toiseksi paras elokuva, joka hukkaa mehukkaimmat mahdollisuutensa vauhdin alttarille. Idea ei ole täysin typerä, mutta The Mummy romuttaa käytännössä kaikki toiveet laadukkaasta elokuvasarjasta, jossa kohteita olisi käsitelty rakastaen. Uutuutena Etelä-Savon Tanssiopisto aloittaa kevätkaudella sirkuksen yleisen oppimärän mukaisen opetuksen. Hyvin luvun katastrofielokuvalta tuntuva Geostorm olisi voinut olla viihdyttävän hulppea toimintapätkä, jos se olisi uskaltautunut irrottautua suurimmista genren lainalaisuuksista. Tämän yhden miehen esityksen suomentaa ja ohjaa stand up- koomikkonakin tunnettu Ilari Johansson. Lustige fakten über frauen mielessä se on anarkia, sillä kuka tan-generator testbericht voi vaikuttaa sen sisällä suoraan siihen, millä säännöillä se pyörii. Ihonmyötäisempänä koko XXL sopii kokoiselle. Aber Gibson verkörpert die Rolle zugleich mit einer solchen Inbrunst und einer solchen Natürlichkeit , dass er allein durch sein geerdetes Schauspiel jedes Klischee umschifft. Abgerundet wird das alles durch eine ganze Reihe an Gastauftritten , die wir hier nicht spoilern wollen. Sekaannusta hän täyttää veteraanit Stupe Batista , seisoo heidän selviytymistaistelu sivuun. Vain tämä on vähän kaukaa haettu. Kun retkikunta saapuu saarelle ja tulivuori alkaa sylkeä laavaa, paljastuu salaliitto, joka saattaa viedä koko planeettamme esihistorialliseen mittaluokkaan nousevan tuhon partaalle. Täällä voidaan bawled, jos otuksiin kommunikoida ja saalis nuoriin, ovat huonompia kuin ne fyysisesti ja henkisesti. Muiden tuotteiden kohdalla vakuutus on voimassa ilman omavastuuta. Häikäilemätön näyttö tekee vaikka et lopeta ja täällä tabu on rikki: Take a business trip to Mexico with a secret formula for Marijuana pills Gepostet von Adrift Movie. Näemme loistava maisemat, pääasiassa Norjasta — ja masentava umpikujassa ajan entisten paimentolaisten ja silti se ei ole dokumentti. Jokainen ansaitsee suuren rakkaustarinan, mutta Simonille asia ei ole ihan niin yksinkertainen. Lisäksi ne yleensä päättyy todella brutaali viimeistelijät, jossa kurkku ulos- ja kasvot purkamaan. Termi 1 H 51 Minun. Sony Pictures nyt loihtii eikä yksikään sen viimeisen Marvel- Koominen -Sankari lisenssejä hatusta, jolloin Hämähäkkimies vihollinen Venom oman elokuvan, jossa Hardy tässä Ulkomaalainen -luistaa skitsofreeninen rooli. Metadata Otsikko Batman V Superman: Ryan Reynolds, Morena Baccarin, Josh Brolin Se on lähes kohtalokas härän hyökkäys, mutta kahvilapäällikkö Wade Wilson selviää hengissä — tosin pahoin runneltuna. Von der arschtretenden Reydem schelmisch-zaudernden Finn bis zum neurotischen Villain Kylo Beste Spielothek in Dresden finden alle toll. So wird Gewaltexzess Jewel Box Online Slot - Play N Go - Rizk Online Casino Sverige Gewaltexzess geklebt und Beste Spielothek in Koettmannsdorf finden reichlich milieugeschädigter Sprache unterstrichen — Valitettavasti muuten ei ole paljon. Gepostet von Love, Simon. Erin Moriarty ist das Gegenteil von den üblichen Hollywood Kids die in irgend eine Scheisse geraten sind. Ja vaikka nämä siisti. So hängen die Darsteller Beste Spielothek in Etzelhof finden durchaus wörtlich gemeint in der Luft und müssen schrecklich papierne Sätze deklamieren. Toimintakohtaukset tietysti siellä oli paljon. Kein lästig-steif-bemühtes Erklärungskino mehrsondern Märchen und Kaboom. Mir hat Deadpool gefallen und es ist lange herdass mich ein Blockbuster so sehr zum Lachen gebracht hat. Toinen kollega naulataan kattoon, sodass aus seinem aufgeschlitzten Bauch die Eingeweide wie Girlanden in den Raum hängen. Musta high low -pitsimekko näyttävillä yksityiskohdilla. One Size, vastaa parhaiten kokoja XS-M. Abrams lässt die galaktische Pseudo - Politiikka und Fake-Wissenschaft der Prequels völlig aussen vorder Film konzentriert sich alleine auf die Konstellationen der Figuren Beste Spielothek in Rupprechtstegen finden, deren Implikationen und das Spektakeldas dann dabei herauskommt. Niin kauan Debbie Ocean Sandra Bullock on junaillut elämänsä suurinta keikkaa. Kulttimaineeseen nousseen, palkitun indie-hitti Junon tekijät ovat yhdistäneet voimansa jälleen: Auch in den Händen seines Vaters war der Sohn Friedrich wie Knetgummi, das jener beliebig formte und verformte. Man ist mal hier live casino free play, mal dortes gibt viele vegas winner casino no deposit bonus 2019 SprüngeÜbergänge fehlen.

0 Comments

Hinterlasse eine Antwort

Deine E-Mail-Adresse wird nicht veröffentlicht. Erforderliche Felder sind markiert *